Oh­jaa­ja ko­ki kär­si­neensä vää­ryyttä, kun Ra­ja 1918 ei pääs­syt par­haan elo­ku­van Jus­si-eh­dok­kaak­si. Lau­ri Törhöstä sor­si­taan, eikä se joh­du vain siitä, että mies taan­noin ke­hus­ke­li eli­mensä kool­la leh­dessä.

Har­voin suo­ma­lai­ses­sa elo­ku­vas­sa ava­taan uut­ta ai­he­pii­riä omis­ta ih­mi­soi­keus­louk­kauk­sis­tam­me ta­val­la, jos­ta voi ot­taa yh­tymä­koh­tia 1990-lu­vun Ko­so­vos­ta ai­na ny­kypäivän Tii­be­tiin.

Nuo­ri va­paa­her­ra (e­ri­no­mai­nen Mar­tin Bah­ne) jou­tuu luo­maan tyhjästä uu­den itä­ra­jan sisäl­lis­so­dan jäl­keen. Se­ka­sor­toi­ses­ta neu­vos­to­jen maas­ta vir­taa po­liit­ti­sia pa­ko­lai­sia, ja omat pu­ni­kit­kin pitäi­si saa­da te­loi­te­tuk­si. Tie­de­mie­hen uraa aloi­tel­lut mies jou­tuu her­mo­pai­nei­seen.

Var­maan­kin puo­let ko­ko elo­ku­vas­ta on har­vi­nai­sen elä­myk­sel­li­nen. Ikävä kyllä pääl­le ympät­ty kli­sei­nen rak­kaus­ta­ri­na vie poh­jan ko­ko elo­ku­val­ta. Min­na Haap­kylä eläy­tyy ai­van liian ve­rettömäs­ti roo­liin­sa kah­den mie­hen ja aat­teen vä­liä ta­pai­le­va­na opet­ta­jat­ta­re­na. Tämä on ai­ka kum­mal­lis­ta, sillä mui­den hah­mo­jen vä­li­nen tun­ne­ta­so hal­li­taan lois­tok­kaas­ti.