Nuo­ri pa­ris­kun­ta saa­puu ka­ve­rin luk­sus­hu­vi­lal­le metsän kes­kel­le, missä ko­ko ih­mi­syy­den kir­jo on pian tuo­miol­la. Tämä on mo­der­ni rak­kaus­ta­ri­na, jo­ka osoit­taa, että kol­miod­raa­ma on ana­lo­gis­ten ai­vo­jen ra­joi­tus ja to­del­li­suu­des­sa verk­ko voi ol­la us­kot­ta­vas­ti pal­jon ki­mu­ran­tim­pi. Elo­ku­va aset­te­lee te­koä­lyn sil­le pai­kal­le, jol­la on to­tut­tu nä­kemään nal­le­kar­hun muo­toi­nen il­ma­pal­lo tai suk­laa­ra­sia, mut­ta lop­pu­tu­los ei voi­si ol­la kou­kut­ta­vam­pi.

U­peas­ti kynäil­ty ta­ri­na ka­na­voi muun muas­sa Step­hen Kin­gin Pii­naa, Step­for­din nai­sia ja Ter­mi­na­to­rei­ta, mut­ta on lai­nois­ta huo­li­mat­ta roh­keas­ti oma it­sensä. Kä­si­kir­joi­tus käy li­ki­main kaik­ki mah­dol­li­set te­koä­lyn ja ih­mi­sen ra­ja­pin­nat lä­pi löytäen kai­kis­ta omaa sa­not­ta­vaa. Vil­lis­ti mean­de­roi­vat ta­ri­nan kään­teet on kynäil­ty huo­lel­la ja ko­ko mat­kan ajan voi myös kat­so­ja­na ku­vi­tel­la op­pi­van­sa hah­mo­jen lail­la uut­ta. Tämä kan­nat­taa nähdä.