Mek­si­ko­lai­nen huu­me­pa­ro­ni ha­luaa pae­ta vi­ha­mie­hiään muun­tau­tu­mal­la nai­sek­si ja palk­kaa asia­na­ja­jan (Zoe Sal­daña) han­ket­taan edistämään. Es­pan­jan­kie­li­nen puo­li­mu­si­kaa­li tun­tuu las­kel­moi­val­ta vas­tais­kul­ta ai­ka­na, jo­na osa maail­mas­ta ha­luaa pa­laut­taa su­ku­puol­ten määrän 64:stä kah­teen. Elo­ku­va kah­mi Os­car- ja Gol­den Glo­be -eh­dok­kuuk­sia, mut­ta ei lo­pul­ta vie­nyt pys­tejä ko­tiin yhtäläi­sissä mää­rin tai läm­mit­ta­nyt suu­ren yleisön sydä­miä.

E­lo­ku­vaa on kri­ti­soi­tu yli­mal­kai­ses­ta suh­tau­tu­mi­ses­ta mek­si­ko­lai­seen kult­tuu­riin ja myös LGBTQ-väestöön. Osa kri­tii­kistä ehkä nou­see mu­si­kaa­li­muo­toon ra­ken­ne­tus­ta etäi­sestä ker­ron­ta­tyy­listä tai pe­rus­tal­taan pos­ket­to­mas­ta ta­ri­nas­ta, jo­ka yllättää ja ih­me­tyttää yhtäläi­sissä mää­rin. Tämä on var­mas­ti eri­lai­nen elo­ku­va, mut­ta se kuin­ka hyvänä ko­kei­le­vaa ker­ron­ta­muo­toa pitää jääköön kun­kin kat­so­jan omak­si va­lin­nak­si.