P­ro­met­heus oli kreik­ka­lai­ses­sa my­to­lo­gias­sa ti­taa­ni eli maae­mon ja tai­va­sisän ju­mal­lap­si. Pro­met­heus oli suu­rin, sillä hän loi ih­mi­set ja va­ras­ti heil­le tu­len, mistä Zeus ei pitä­nyt.

Hah­mo on kuu­lui­sa, sillä sen avul­la voi­daan ku­va­ta luo­mi­sen ih­mettä. Ma­ry Shel­ley kut­sui tämän ta­kia toh­to­ri Fran­kens­tei­nia uu­dek­si Pro­met­heuk­sek­si. Zeus kah­lit­si ti­taa­nin kal­lioon, jos­sa kot­ka re­pi tämän sydä­men ir­ti jo­ka päivä. Tämä ku­vaa ih­mi­sen ar­kis­ta aher­rus­ta osu­vas­ti. Toi­sin sa­noen yh­dellä mie­li­ku­val­la voi­daan ku­va­ta ih­mi­sen syn­tyä, jo­ka on kai­kil­le kaik­kein suu­rin draa­ma ja ar­kis­ta aher­rus­ta, jo­ka on tur­val­li­sen tylsää. Vas­ta kuo­le­ma on seu­raa­va draa­ma.

Oh­jaa­ja Rid­ley Scott pa­ni en­simmäi­sen Alien-e­lo­ku­van (1979) aluk­sen ni­mek­si Nost­ro­mo luul­ta­vas­ti Jo­seph Con­ra­din no­vel­li­ko­koel­man in­noit­ta­ma­na. Sa­mal­la se on ita­liak­si pur­si­mies. Ta­val­laan jo tässä vai­hees­sa et­sit­tiin ih­mi­sen al­ku­perää. Pro­met­heus-e­lo­ku­va on tämän pre­quel eli esio­sa, jo­ka ku­vaa, mitä Alie­nien pla­nee­tal­la oli aiem­min ta­pah­tu­nut muu­ta­mia kym­me­niä vuo­sia aiem­min.

E­lo­ku­va ei välttämättä miel­lyttä­nyt kaik­kia oh­jaa­jan ystä­viä, mut­ta ai­na­kin minä viih­dyin pa­ri tun­tia. Pro­met­heus ei syyl­lis­ty pompöö­siin tyy­liin edes suu­ren (vai kaik­kein suu­rim­man!) ai­heen­sa al­la. Päin­vas­toin se ker­too yllättän loo­gi­ses­ti yh­den ar­vion siitä, mi­ten kaik­ki sai al­kun­sa. Ai­na­kin Da­rwin saa huu­tia sen puo­les­ta, mitä me­ressä ta­pah­tui, en­nen kuin en­simmäi­nen eliö ran­tau­tui.

Ta­ri­na nap­paa tul­kin­nois­ta va­pai­ta ja so­pi­van ou­to­ja yk­si­tyis­koh­tia tu­ke­maan suur­ta ih­mis­sie­lun tee­maa (äi­teys, lää­ke­tie­teen ke­hi­tys, ro­bo­tit, kris­ti­nus­ko, Mus­ta­naa­mion pää­kal­lo­luo­la, 1960-lu­vun idea­lis­mi ja ki­ta­ris­ti Step­hen Stills, Ara­bian Law­ren­ce). Kri­tiik­kiä voi an­taa oi­keas­taan vain tie­tystä tuo­tan­nol­li­ses­ta klii­ni­syy­destä, hin­ka­tus­ta hion­nas­ta.

Rid­ley osoit­taa ai­na­kin ker­ran huu­mo­rin­ta­jua, sillä nuo­ri­sos­las­he­rin ta­paan kuo­le­ma al­kaa kan­taa sa­toa, kun osal­lis­tu­jat jou­tu­vat li­ma­kal­vo­kon­tak­tiin.

Näyt­te­lijöi­den työs­ken­te­ly on am­mat­ti­tai­toi­sen vank­kaa. Noo­mi Ra­pa­ce ei to­ki ole mikään uu­si Si­gour­ney Wea­ver, mut­ta hän sel­viy­tyy hy­vin vai­keas­ta sc­fi- ja kau­hu­la­ji­tyy­pit yh­distävästä san­ka­rit­ta­ren roo­lis­taan. Hie­noa on myös se, että ti­taa­nit on­nis­tut­tiin ruu­miil­lis­ta­maan vai­kut­ta­val­la ta­val­la. Voi­si mel­kein luul­la, että de­sig­ne­ri on käy­nyt kat­so­mas­sa Eliel Saa­ri­sen jät­ti­mie­hiä Hel­sin­gin rau­ta­tiea­se­mal­la.

Ja lo­puk­si: Pro­met­heus kek­sii ai­van jär­kevän teo­rian, mi­ten ih­mi­nen luo­tiin. En mal­ta ol­la spoi­laa­mat­ta, kos­ka teo­ria on niin her­kul­li­nen, jo­ten tästä eteenpäin kan­nat­taa jat­kaa vain elo­ku­van näh­nyt tai sel­lai­nen kat­so­ja, jo­ka ei ha­lua poh­tia asiaa it­se.

Kä­si­kir­joi­tus läh­tee siitä, että an­tii­kin myyt­ti on tot­ta. Yk­si ti­taa­neis­ta uh­raa DNAn­sa maa­pal­lol­la, jol­loin gee­nit se­koit­tu­vat me­ressä jo ole­mas­sao­le­viin or­ga­nis­mei­hin. Syn­tyy en­simmäi­nen eliö, jo­ka nou­see maan pin­nal­le. Mitä it­se Alien-o­lioi­hin tu­lee, nii­den syn­ty on myös mie­len­kiin­toi­nen. Ti­taa­nit tu­le­vat ka­tu­mapääl­le ja ai­ko­vat lä­hettää syöpäläi­siä maan pääl­le hie­man Pan­do­ran lip­paan ta­paan. Li­pas tai­taa la­bo­ra­to­riop­la­nee­tal­la aue­ta, ja tut­ki­mus­ta teh­neet ti­taa­nit ta­pe­taan yhtä lu­kuu­not­ta­mat­ta. Tämä puo­les­taan jou­tuu jät­timäi­sen hir­vion syömäk­si. Gee­ni­ma­ni­pu­laa­tion seu­rauk­se­na syn­tyy kuu­lui­sa äi­ti-A­lien.

Os­tai­sit­ko täl­lai­sen ta­ri­nan? Minä os­tai­sin.

Toi­von har­taas­ti, että elo­ku­van vih­jaus mat­kas­ta ti­taa­nien ko­tip­la­nee­tal­le nähdään jos­kus val­ko­kan­kaal­la. Se oli­si lo­pul­ta to­del­li­nen maail­man­kaik­keu­den Ge­ne­sis.