H­BO:n tuot­ta­ma dra­ma­ti­soin­ti Ber­nie Ma­dof­fin pon­zi-hui­jauk­sen jäl­ki­mai­nin­geis­ta.

Synkkä ta­ri­na pur­kau­tuu ele­gan­tis­ti, ja hah­mot tun­tu­vat lä­peensä us­kot­ta­vil­ta, vaik­ka eivät ai­na ih­mi­siltä. Ro­bert De Ni­ro Ma­dof­fi­na ja Mic­hel­le Pfeif­fer tämän Ruth-vai­mo­na ovat kylmäävä pa­ri, joi­den ympä­rillä maail­ma va­joaa vä­hi­tel­len mus­taan auk­koon to­tuu­den pal­jas­tues­sa. Myös Ma­dof­fin oi­keaa kättä, Frank Di­Pas­cal­lia, näyt­te­levä Hank Aza­ria te­kee vai­kut­ta­van suo­ri­tuk­sen var­jois­sa viih­tyvänä apu­ri­na.

E­lo­ku­va an­taa ku­van, että Ma­doff kylläs­tyi kah­den vuo­si­kym­me­nen ajan pyö­rittämäänsä pon­zi-hui­jauk­seen ja pääs­ti kä­det ir­ti ra­tis­ta — il­man tätä hui­jaus oli­si voi­nut jat­kua vielä pi­dempään. Hui­jauk­sen laa­ja vai­ku­tus jää tässä pin­ta­hi­pai­sun ta­sol­le, mut­ta is­ku Ma­dof­fien per­he­pii­rissä tun­tuu sitä­kin tiu­kem­min — jäy­kistä po­ke­reis­ta huo­li­mat­ta.