Yk­si tun­ne­tuim­mis­ta Irwin Al­le­nin tuot­ta­mis­ta ka­tast­ro­fie­lo­ku­vis­ta jää lo­pul­ta hie­man tylsäk­si ko­ke­muk­sek­si, mut­ta tar­joaa joi­tain mie­len­kiin­toi­sia ko­ke­muk­sia. En­nen kaik­kea se toi Ste­ve Mc­Quee­nin ja Paul New­ma­nin sa­maan elo­ku­vaan. Muu­ten­kin kaar­ti on ko­meaa. Ei täl­lais­ta ryhmää oli­si ny­kytäh­distä oli­si ke­nelläkään va­raa pal­ka­ta sa­maan tuo­tan­toon.

S­tir­ling Sil­lip­han­tin kä­si­kir­joi­tus sisältää ame­rik­ka­lai­ses­ta näkö­kul­mas­ta va­sem­mis­to­lais­ta paah­toa, kos­ka ka­tast­ro­fin ydin on ah­nei­den ra­ken­nut­ta­jien te­kemät säästöt ma­te­riaa­lis­ta ja eri­tyk­sistä. Myös 9/11 kum­mit­te­lee taus­tal­la, vaik­ka Mc­Queen ar­vioi mah­dol­lis­ten kuol­lei­den määrän ai­ka ylä­kant­tiin.