Yh­teen Yh­dys­val­tain his­to­rian suu­rim­piin jouk­ko­kan­tei­siin poh­jau­tu­va ker­to­mus on sa­mal­la mieltäy­lentävä ta­ri­na ryy­syistä rik­kauk­siin. Ni­mio­san Ju­lia Ro­berts nou­see ar­jen mar­gi­naa­lis­ta sa­to­jen ih­mis­ten toi­vok­si ajaes­saan näi­den oi­keut­ta omaan ter­vey­teen ja to­tuu­teen ti­lan­tees­sa, jos­sa kor­po­raa­tio on myr­kyttä­nyt poh­ja­ve­siä vuo­sien ajan. Kol­men lap­sen yh-äi­ti pää­tyy ra­ken­ta­maan tätä­kin suu­rem­paa per­hettä lins­siin vii­la­tuis­ta ih­mi­sistä, jot­ka kai­paa­vat pait­si asian­sa aja­jaa myös ta­hoa, jo­ka oi­keas­ti kuun­te­lee heitä ja vä­littää heistä.

Ju­lia Ro­berts on roo­lis­saan luon­non­voi­ma, jo­ka tietää ul­koi­set avun­sa, mut­ta am­men­taa suu­rim­man voi­man­sa sisäi­sestä vim­mas­ta. Mam­mo­nan ja mai­neen si­jaan tätä ta­ri­naa ajaa vir­kistäväs­ti eteenpäin em­pa­tia, ha­lu rat­koa vää­ryyk­siä ja ky­ky nik­ka­roi­da to­tuus dek­ka­roin­nin kaut­ta. Vii­dellä Os­car-eh­dok­kuu­del­la tun­nus­tet­tu elo­ku­va toi lo­pul­ta pääo­sal­leen mm. Os­ca­rin, BAF­TA:n ja Gol­den Glo­ben. Tämä on par­haim­man luo­kan feel good -e­lo­ku­va, jos­sa vää­ryys kor­jau­tuu myös to­sielämässä, jo­ten ta­ri­nan te­ho kestää lop­pu­teks­tejä pi­dempään.