Erään onnellisen menestyvän nykkiläisen perheen elämä menee uusiksi kun perheen äiti ei eräänä päivänä saakaan kiinni työmatkalle lähtenyttä miestään.
Erään onnellisen menestyvän nykkiläisen perheen elämä menee uusiksi kun perheen äiti (Nicole Kidman) ei eräänä päivänä saakaan kiinni työmatkalle lähtenyttä miestään (Hugh Grant). Kaiken lisäksi pojan koulu menee sekaisin kun yhden lapsen äiti (Jennifer Lawrencen siskolta erehdyttävästi näyttävä Matilda De Angelis) löydetään julmasti murhattuna. Kaikki muut tuntuvat tietävän yhden vihjeen enemmän tapahtumista kuin kaiken keskiöön joutuva nainen, mutta rauhaa ei ole luvassa ennen kuin dekkari on ratkottu.
Jean Hanff Korelitzin romaaniin "You Should Have Known" (2014) perustuva HBO-minisarja on rautainen moderni versio sarjasta "Harkittu murha" ja TV-tapaus samalla mittapuulla. Nyt keskiössä eivät ole puolustuksen lakimiehet vaan murenevaa elämäänsä selvittelevä äiti, joka saattaa olla järkyttynyt äkkinäisestä kolarista, mutta lamaannuksen sijaan antautuu vimmalle selvittää totuus. Sarja esittelee pitkän listan mahdollisia syyllisiä, eikä oikeasta tekijästä voi olla varma ilman onnekasta arvausta.
Pakahduttavan komea audiovisuaalinen kuosi ja hurja näyttelijäkaarti tekevät niin ikään selväksi, että kyse ei nyt ole tavanomaisesta poliisijännäristä vaan huomion arvoisesta palapelistä. Nicole Kidman tekee pääosassa vahvan roolisuorituksen psykologi-äitinä, jonka työ- ja vapaa-ajan maailmat iskevät kipinöiden yhteen. Hugh Grant puolestaan jatkaa metamorfoosiaan romanttisten komedioiden luottopelurista riskaabelimpiin ja nyt myös palkitsevimpiin roolivalintoihin. Kaikki hahmot nousevat tässä kiiltokuvia kiinnostavimmiksi olipa sitten kyseessä taustaväri tai murhaepäilty — ja jälkimmäisiä tässä riittää jos motiiveita pysähtyy miettimään.
Sarjaa on kritisoitu hahmojen vajavaisesta kehittelystä ja tarinan villeistä käänteistä. Olen eri mieltä. Sarja heittää hienosti sekä hahmonsa että katsojansa altaan syvään päähän vailla liikoja oljenkorsia. Ensimmäisen jakson ajan puitteiden suurieleisyys ja kolea New York kantavat myönnettävästi mielenkiintoa, mutta samaan aikaan pääparia ympäröivä vastenmielisen piikikäs ja pintapuolisen yläluokkainen miljöö supistavat hyvin sympatioita heitä kohti. Alkusysäystä seuraava ajojahti puolestaan on siinä määrin hektinen ja varjoista tulevat iskut sen verran odottamattomia ja horjuttavia, että enempää väriä hahmojen taustoihin ei edes kaipaa. Kaikki hahmot tuntuvat tässä uskottavilta ja eläviltä, mutta vauhtisokeus toki peittää useimpien nyanssit — ja hyvä niin sillä rautalangasta väännetyt taustat ja traumat olisivatkin tässä vain rasite.
Sarja on ehdolla kevään Golden Globe -kilvassa neljässä kategoriassa: paras sarja, paras naispääosa (Nicole Kidman), paras miespääosa (Hugh Grant) ja paras miessivuosa (Donald Sutherland). Kaikki ehdokkuudet ovat perusteltuja.
Sarjan kuusi osaa on taltioitu kahdelle levylle.
Upea kuva peilaa kolkon välikautista New Yorkia skarpisti ja tunnelmallisen vakaasti. Miljööt ovat näyttäviä ja tekstuurit rikkaita tavalla, joka ei studiossa olisi onnistunut. Jo yksinomaan tuhdein kattauksin loihditun miljöön voi ahmia näin koronapandemian keskellä matkailun korvikkeena, mutta dekkarille tämä on mitä otollisin kuosi sillä merkitykselliset vihjeet sulautuvat hyvin kaiken viestitulvan lomaan. Anti ei todellakaan jää klaustrofibiseksi, alleviivatuksi tai keinotekoiseksi.
Onnistuneen epätasapainoinen ääniraita luo tehokkaasti tunnelmaa. Hiotun elegantti äänimaisema saa jokaisen elementin tuntumaan harkitulta ja painotukseltaan täsmälliseltä.
Ekstroissa kymmenkunta lyhyttä koostetta minisarjan synnystä ja sen hahmoista. Kannessa väärä kuvasuhde. (IJ)