West Wing -sarjan palkittu käsikirjoittaja Aaron Sorkin ja monenlaisista psykopaateista elokuvia ennenkin tehnyt ohjaaja David Fincher ottavat tähtäimeensä maailman suosituimman verkkosivuston Facebookin ja sen luomisella maailman toiseksi nuorimmaksi miljardööriksi nousseen Mark Zuckerbergin.
West Wing -sarjan palkittu käsikirjoittaja Aaron Sorkin ja monenlaisista psykopaateista elokuvia ennenkin tehnyt ohjaaja David Fincher ottavat tähtäimeensä maailman suosituimman verkkosivuston Facebookin ja sen luomisella maailman toiseksi nuorimmaksi miljardööriksi nousseen Mark Zuckerbergin. Faktaa ja spekulaatiota tahdikkaasti yhdistävä draama on energinen ja vetoava kuvaus kiistatta älykkäästä, mutta sosiaalisesti hyvin epävarmasta opiskelijapojasta, jonka yksinäisyydestä syntyi sittemmin vuosituhannen keksinnöksi ja yli 25 miljardin arvoiseksi ylistetty yhteisöpalvelu.
Terävästä dialogista ja napakasta tarinan kuljetuksesta tunnettu käsikirjoittaja Aaron Sorkin saisi varmasti mikroaaltouunin käyttöohjeenkin kuulostamaan jännittävältä, eikä tämä elokuva muodosta poikkeusta Kunnian miehistä West Wing -vuosien kautta Charlie Wilsonin sotaan toistaiseksi ylettyvällä uralla. Turbovaihteella päähahmonsa esittelevästä ja monella säikeellä etenevästä alkukohtauksesta asti tahti on määrätietoinen. Tämä on toki myös ohjaaja Fincherin ansiota, jonka näkemykselle elokuva on kaikesta päätellen velkaa enemmänkin kuin vain synkän ja sulavan kuosinsa.
Ei kahta ilman kolmatta, sillä jos Sorkin ja Fincher ovat tunnettuja tekijöitä, on tuntemattomammalla Jesse Eisenbergillä myös sormensa elokuvan voimassa. Pääosaa näyttelevä Eisenberg menee ulkonäöllisesti hyvin esikuvastaan, mutta hätkähdyttävämpää on miehen nopeapuheisen ja harkitun nörttimäisen suorituksen takaa löytyvä hyvä ymmärrys introvertistä, luovasta ja ylimielisestä hahmostaan. Mies kiittää tästä rivien välistä samankaltaiseksi ihmistyypiksi luonnehtimaansa sisartaan, ehkä myös omaa terapeuttiaan, mutta niin tai näin roolisuoritus on upea.
Elokuvan mainoslause "et voi saada 500 miljoonaa ystävää tekemättä myös muutamaa vihollista" ei voisi osua paremmin tarinan suoneen. Harvardin opiskelijaboksista lähteneen nousukiidon varrelle mahtuu virtuaalisten ystävien ohella niin syrjäytetyksi tulleita yhteistyökumppaneita kuin petetty aito ystävä ja elokuvassa hieman keinotekoisesti korkeaan asemaan nostettu ex-tyttöystäväkin. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta kaikki istuvat elokuvan kuluessa pian lakimiehineen saman pöydän ääressä miljoonista ja kunniasta riitelemässä.
Se oliko Zuckerbergin kannalta kyse lopulta rahan kahmimisesta ja pitämisestä vai maailmalle näyttämisestä ja ehdottoman omistautumisen ja lojaalisuuden vaatimisesta jää katsojan tulkittavaksi. Kaikki pyörii egon ja ystävyyden ympärillä, mutta mihin raha tällä asteikolla istuu? Elokuvan — tai sen enempää Zuckerberginkään — asenne rahaan kaiken mittana ei tule aivan selväksi. Yhtäältä elokuva tarjoaa Napster-luoja Sean Parkerin suulla (ja siten Sorkinin kirjoittamana) varoitustarinaa Victoria's Secret -ketjun luoneesta "luuserista", joka tappoi itsensä myytyään luomuksensa muutama vuosi ja muutama miljoona liian aikaisin. Toisaalta elokuva kertoo ettei ekslusiivisissa opiskelijakilloissa arvosteta pelkkää rahantekokykyä ja että Zuckerberg pisti erään aikaisemman tuotoksensa ilmaiseksi nettiin siitä huolimatta että Microsoft olisi sen ostanut huomattavalla summalla. Se käy selväksi että elokuvan mielestä Zuckerberg on oman maailmansa jumala, ja siten Facebook hänen leipomanaan upein juttu sitten siivutetun leivän.
Elokuvan merkittävin puute on ettei se kerro sanallakaan viime vuosien ilkeistä huhuista: välinpitämättömyydestä käyttäjän yksityisyyttä kohtaan, käyttäjän myynnistä mainostajille, tuntemattomista rahavirroista ja yhteyksistä tiedustelupalveluihin. Mutta näistä saadaan toki lukea lehtien sivuilta ja foliohattujen webbipalstoilta muutoinkin.
Huomattavan tummasävyinen kuva on moitteettoman hallittu ja miellyttävän terävä. Kuvan synkkyys syö osan yksityiskohdista, mutta on omiaan luomaan sekä cooliuden että epämääräisyyden ilmapiiriä. Elävä ääniraita hengittää nopeatahtisesta dialogista, mutta osaa myös hyödyntää musiikkia sopivan paikan tullen. Dialogivetoiseksi ääniraidaksi äänimaisema on myös tavanomaista tilavampi.
Kahdelle levylle pakattu kokonaisuus sisältää hyvän kattauksen lisämateriaalia. Päälevyn ekstroista löytyy upean tietopitoinen ohjaajan kommenttiraita, joka edustaa koherenttiudessaan, sulavuudessaan ja runsaudessaan vaivatta ekstrojen aatelia. Lisäksi tarjolla on toinen, käsikirjoittaja Aaron Sorkinin ja päänäyttelijöiden kommenttiraita, joka on niin ikään mielenkiintoista kuunneltavaa etenkin Sorkinin ja Eisenbergin osalta, mutta liikkuu kuitenkin pääosin alemmissa sfääreissä pikkutrivian ja anekdoottien parissa. Varsinaiselta ekstralevyltä löytyy mittava making of -dokumentti (93 min.), joka käy esimerkillisesti läpi elokuvan syntyprosessin. Lisäksi mukana on yhden kohtauksen ääniraidan osien vertailua, yhden kohtauksen vaiheiden vertailua ja asialliset koosteet kuvaussuunnitelusta (8 min.), jälkituotantovaiheesta (17 min.), musiikkiraidasta (19min.) ja pakan pohjalla vielä musiikin äänityssessiosta (4 min.). Vain traileri puuttuu. Kaikki ekstrat esitetään HD-muodossa ilman suomenkielistä tekstitystä. (IJ)