Yliopistomaailman sisälle herkullisesti kairautuva sarja näyttää yhden fiktiivisen englanninlaitoksen todenmakuisen arjen sydämellisen konstailemattomasti.
Yliopistomaailman sisälle herkullisesti kairautuva sarja näyttää yhden fiktiivisen englanninlaitoksen todenmakuisen arjen sydämellisen konstailemattomasti. Ote voisi olla miltä tahansa laitokselta ja mistä tahansa yliopistosta, mutta toki Amerikan-mauste vetää kerronnan äärikierroksilleen. Suomessa ei vielä onneksi olla aivan yhtä vainoharhaisia julkisten anteeksipyyntöjen, ikuisesti auki pidettävien ovien ja opiskelijoista vaativiksi asiakkaiksi ja äkkipikaisiksi oikeusjuttujen kantajiksi muuntautuneiden nuorten kanssa. Maailmalla tämä on ollut osa arkea jo vuosikymmenet.
Itsekin yli 20 vuotta yliopistolla työskennelleenä ja opiskelleena moni sarjan nyanssi tuntuu tutulta ja omien kokemusten valossa uskottavalta. Toki viihteen nimissä kärjistetyltä. Tässä virheettömällä pokerilla ja miltei jäykälllä ylähuulella tarjoillut ihmiskuvat ja letkautukset sopisivat mihin tahansa niistä lukemattomista yliopistoista joissa olen lyhyen urani aikana ehtinyt vierailla ja miksei myös niihin tiedekuntiin, joissa olen ehtinyt palvella. Tähän kerhoon mahtuu myös useita englannin kielen laitoksia. Sarjan laitos ja sen hahmokavalkadi ei toki sellaisenaan ole koskaan tullut vastaan, ja kerronnan tempo vastaa pesukoneen tehokuivausta tosielämään suhteutettuna, mutta anti on mainio. Se ei myöskään ole kivuliaan lähellä totutuutta vaikka samoilla tulitikuilla ansiokkaasti leikkiikin.
Pääosan Sandra Oh on roolissaan kiinnostava keskipiste. Laitoksen tuore johtaja hakee vielä paikkaansa pöydän päässä ja yrittää pitää koko paatin pinnalla samaan aikaan kun ulkomaailma lataa hauleja kylkeen satavuotisista perinteistä piittaamatta. Opiskelijat pitää saada viihtymään, lahjoittajat tyyntymään ja kaikkialla kytevät pienet kahnaukset laantumaan. Kaikki tämä on totta. Kahden viimeisen vuosikymmenen kehitys on ollut ihmeellistä seurattavaa kaikkialla maailmassa. Tiedon vaalimisen ja uuden tiedon luomisen sijaan yliopiston rooli tuntuu olevan paperin pyörittäminen ja kulloistenkin metriikoiden jahtaaminen turnajaisrahojen toivossa. Ehkä näin on aina ollutkin, mutta meno tuntuu nyt entisestään vinoutuvan. Koko instituutio on monella tapaa vaarassa, mutta löytänee tavan jatkaa ja kehittyä muodossa tai toisessa. Amerikkalaisen Scott Gallowayn mukaan maailmassa on puolenkymmentä vahvaa yliopistobrändiä, jotka pärjäävät aina, mutta muilla yliopistoilla on edessään ruma pudotuspeli. Sikälikin on hienoa, että tämä sarja dokumentoi elämäntavan edes karrikoiden.
Sarjan toista kautta povataan vuodelle 2022. Tästä laarista riittää vielä ammennettavaa, joten sarja vaikuttaa pääsevän vasta käyntiin.
Pakahduttavan komea kuva lainaa ulkokuvat Penssylvaniassa sijaitsevalta Washington & Jefferson Collegelta, eikä vedä kertaakaan huti menneisyyden loistoa suurieleisesti tapaillessaan. Sisätilojen puupaneelit ovat loisteliaat, ulkona odottava lumi satumaista ja arki siinä lomassa uskottavasti patinoitua. Hyvä ääniraita pitää dialogin keskiössä, mutta ei päästä tapahtumien imua koskaan hälvenemään. (IJ)