Pienen ränsistyneen italialaisen rantakylän sydän on pysähtyneessä tilassa.
Pienen ränsistyneen italialaisen rantakylän sydän on pysähtyneessä tilassa. Muutaman kadun varteen keskittyvä elämä jää pelon varjoon. Kaista- ja kokaiinipäinen katutappelija Simone hallinnoi maisemaa. Niinpä. Typerys Italiaa johtaa, oli mittakaava mikä tahansa.
Marcello rakastaa koiria. Eläinten parissa ruokaa ja hoivaa tarjoava osapuoli ansaitsee lopussa suosionsa. Haukkuvat nelijalkaiset antavat ihmiselleen rehdin palautteen. Tarvittaessa koirien käytöstä voi muokata kettingein ja häkein.
Eläinlääkärin ansiot eivät vain aivan Marcellolle riitä. On työskenneltävä myös ihmisten parissa. Ja siinä kohdassa ongelmat syntyvät. Lähipiiriä ei nimittäin voi täällä valita.
Simonen pillin tahdissa tanssahteleva Marcello muistuttaa mykän ajan komedian hiljaisia sankareita. Alistunut pieni mies nielee olosuhteiden mukanaan tuomat vastoinkäymiset ulkoisesti mukisematta. Viha kasvaa pitkään ilman näkyviä signaaleja. Pienimuotoisuudessaan ylivertainen tulkinta jättää katsojalle enemmän varaa näkemyksille. Lähikuvarinnastukset Marcellon ja koirien kasvoista tuovat uuden syvyyden.
Gomorra-elokuvasta maineeseen ponnahtanut ohjaaja Matteo Garrone jatkaa synkkää kotimaatilitystänsä onnistunein painotuksin. Tilanne on sijoitettavissa isompiinkin kehyksiin.
Yliahdistavan ihmis- ja kansalliskuvauksen seasta pilkistää hitunen komiikkaa. Dogman on jemmannut mustuneen huumorinsa yllätyksellisiin tilanteisiin.
Elokuva sai kotimaisen ensiesityksensä 2019 Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa. (VA)