Tyttö kävelee synkeän järven veteen synkeän pikkukaupungin paineen alla.
Tyttö kävelee synkeän järven veteen synkeän pikkukaupungin paineen alla. Tällainen mielikuva annetaan parhaillaan televisiossa esitetystä sarjasta takakantta ja traileria myöten. Ja sittenkin: lopputulos on kaikkea muuta.
Tv-viihde näyttää nykyään perin kieroontuneelta, vaikka ei trillereidenkään luomissa lähtöasetelmissa ole kehumista.
Varmaankin elämän surkeus kiinnostaa osaa katsojista, mutta epäilenpä, että ikuinen ankeuttaminen panee suuren osan potentiaalisista katsojista sulkemaan koko toosan.
Piano-elokuvallaan aikoinaan sävähdyttänyt Jane Campion osoittaa sarjallaan, että virtaa löytyy yhä. Hyvä elokuvaohjaaja peittoaa viisi tv-taustaista, ainakin tällä kertaa.
Sarja on viehkeä, tavallaan kepeän twinpeaksmainen tunnelmaltaan, osanottajat eivät tunnu stereotyypeiltä eikä elo suinkaan ole niin surkeaa kuin annetaan ymmärtää. Naisen asemaa kuvataan harvinaisen järkevällä tavalla. Myös nuorten elämää on suorastaan ilo katsella. Tätä voi suositella.
Tv-tason kuvaa. Takakannen mukaan tämä olisi 5.1, mutta stereona se soi ainakin minun laitteissani. Kolmella levyllä. Ei ekstroja. (PS)