Pahan banaalius
David Fincherin ansiolistaa koristaa synkkävireisin Aliens-elokuva, kaksi täysosumaa, Sei7emän ja Fight Club, sekä keskinkertainen parivaljakko The Game ja Panic Room.
Pahan banaalius
David Fincherin ansiolistaa koristaa synkkävireisin Aliens-elokuva, kaksi täysosumaa, Sei7emän ja Fight Club, sekä keskinkertainen parivaljakko The Game ja Panic Room. Nyt 45-vuotias ohjaaja yllättää viitseliäästi rakennetulla ja jopa perinteisesti poliisitutkimusta punovalla Zodiacilla.
Aihe on se käytössä kulunut sarjamurhaajan metsästys, mutta rauhallinen, kaikkia osatekijöitä tasapainoisesti esiin tuova ote miellyttää. Karmeuksia löytyy K-15 ikärajan edestä, mutta Fincherin mielessä eivät nyt ole shokkiarvot vaan palapelin kokoaminen.
Filmiä on jo ehditty tutkivan otteensa vuoksi vertaamaan Alan J. Pakulan Watergate-skandaalia ratkovaan Presidentin miehiin (1976). Myös Fincher käyttää keskushenkilöinä lehtimiehiä ja aihe perustuu tositapahtumiin. Presidentin miehissä reporttereille vasikoi ”syvä kurkku”, ironisena viittauksena pahamaineiseen Deep Throat –pornofilmiin.
Zodiacin elokuva elokuvassa on Pichelin ja Schoedsackin Zaroffin koirat (1932), jonka alkuperäisnimi The Most Dangerous Game (Vaarallisin riista) viittaa ihmiseen metsästyksen kohteena. John Woo teki aiheesta keskinkertaisen version Hard Target (1993).
Mutta Zodiacilla on toinenkin elokuvallinen kummi, Don Siegelin ja Clint Eastwoodin Likainen Harry (1971), joka fiktiivisesti käsitteli San Franciscon sarjamurhia ensimmäisenä ja tuoreeltaan. Tämän vuotisista uutuuksista Zodiacista löytää yllättäviä yhtymäkohtia myös Tarantinon Death Proofiin, jossa öisiä teitä kaarallaan terrorisoivalla psykopaatilla oli merkittävä osa.
Vaikka juuri Fincherin filmi on sellainen, joka pitäisi ehdottomasti nähdä oikeassa elokuvateatterissa, on toki onni saada se edes dvd:lle. Harris Savidesin kuvaus herättää kuluneiden vuosikymmenien tunnelmat täyteläisinä kuvakavalkadeina ja tarina pitää otteessaan runsaan kahden ja puolen tunnin keston.
Jake Gyllenhaal on yksinhuoltaja ja päivälehden piirtäjä, joka kiinnostuu tapauksesta toimituksen palavereissa Robert Downey Jr:n vanhempaa reportteria peesatessaan. Toista tutkimuslinjaa johtaa Mark Ruffalon esittämä poliisitarkastaja.
Zodiac tarttuu niin uskottaviin kuin eksyttäviinkin juonilankoihin ja antaa tutkijoiden olla enimmän aikaa ymmällään. Vaikka filmi osin sortuu The Gamen tapaiseen katsojaa jallittelevaan nokkelointiin, Fincherin aikeena onkin virkistävästi herättää kysymyksiä ja testata mahdollisuuksia. Todellisuudessakaan tapahtumasarja ei päätynyt aukottomaan ja kaikkia tyydyttävään loppuratkaisuun.
Niin kuin ei ihan pääty Fincherin hieno elokuvakaan. Sympaattiset keskushenkilöt jäävät lopulta liikaa tyhjän päälle, erityisesti Downeyn muuten mainio juoppojournalisti. Valokeilan varastaa John Carroll Lynchin epäilty, joka on samalla sekä liukkaimpia että tyhmimpiä murhaajakokelaita, mitä valkokankaalla on nähty: oikea arkipäiväisen pahuuden malliyksilö. (HB)