Vuosien jälkeen ohjaaja Francis Ford Coppola palaa leikkauspöydän ääreen ja miksaa kolmannen kummisedän uuteen uskoon.
Vuosien jälkeen ohjaaja Francis Ford Coppola palaa leikkauspöydän ääreen ja miksaa kolmannen kummisedän uuteen uskoon. Tiivistetty alku ja loppu, sekä siirreltyjä kohtauksia siinä välillä tuntuu olevan ohjaajan oma kuvaus tästä versiosta.
Onko tämä erilainen kuin aiempi leikkaus? Kyllä. Onko muutoksilla merkitystä? Eräs kriitikko summeerasi vastauksen hyvin: kaksi edellisosaa ovat edelleen parempia ja Sofia Coppolan roolisuoritus ei ole tässä lainkaan parempi (vaikka tätäkin on kuulemma trimmattu joidenkin lähteiden mukaan). Elokuvan tempo tuntuu nyt kuitenkin napakammalta ja aika on muutoinkin parantanut haavat. Vuodet ovat vierineet, Sofia Coppola on hyvittänyt karmean huonon roolisuorituksensa tekemällä loistavan ”Lost in Translation”:in ja muutoinkin myös kolmososa tuntuu jo nyt usean katselukerran jälkeen oleelliselta osalta saagaa.
Kolmas kummisetä on aina ollut hyvä elokuva, ja tämä uusi leikkaus teroittaa sitä entisestään. Osin napakkuus voi olla illuusiota, sillä jo aiemmin moneen kertaan nähtyä kertomusta on vaikea poistaa muistista ja siten uusi eteenpäin hyppäävä sämpläys siitä tuntuu hektisemmältä. Uusi aloitus Immobiliaren kaappauskeskustelusta heittää nyt katsojan suoraan tapahtumiin tavalla, joka tuntuu tuoreelta ja elävältä. Vanha alku venemajasta tuntuu suhteessa pitkäveteisemmältä, mutta ei turhalta tuhonkuvalta sekään. Uusi kuristettu loppu sitä vastoin puolestaan tuntuu nyt liian töksähtävältä — yhtäaikaa hätäiseltä ja aukijäävältä — kaiken tunnekuohun päätteenä. Kuoleeko Michael Corleone itse asissa tässä kuten elokuvan nimi lupaa? Henkisesti kyllä, mutta uusi leikkaus jättää muun tulkinnanvaraiseksi.
Kahden jättiläisen vanavedessä tämä ei edelleenkään yllä samalle tasolle, mutta kolmas osa on kaikissa leikkauksissaan hyvä. Itse pidän enemmän aiemmasta leikkauksesta, mutta makuasioista voi vain kiistellä. Joka tapauksessa tämä noin 12 minuuttia lyhyempi leikkaus tarjoaa hyvän tekosyyn katsoa elokuva uudelleen, kertaan tai jopa kahteen.
Asiallinen kuva ja ääni. Kuva on likimain yhtä terävä kuin aiemmin, paikoin ehkä aavistuksen terävämmän oloinen kuin aiemmin, mutta samalla kuva on myös selkeästi tummasävyisem. Äääniraita on skarppi ja tunnelmallinen. Dialogi kuulostaa yhä paikoin hieman etäiseltä, mutta koska kyseessä on lähinnä Sophia Coppolan ja muutaman muun näyttelijän ulosanti, ei tästä välttämättä tarvitse syyttää ääniraitaa. Tekstitys on aiempaan tapaan kellertävä ja serifi. Ekstroissa ohjaajan alustus elokuvalle.
Ekstrat kannattaa kaivaa aiemmalta trilogian boksilta. Tässä mukana on vain ohjaajan lyhyt uusi alustus. (IJ)