Mai­nio idea. Po­pin sä­veltäjä- ja sa­noit­ta­ja­pa­rit ovat pe­rin mas­ku­lii­ni­sia, mut­ta Cof­fin-Kin­gin hen­gessä haus­ka ko­me­dia ku­vaa 1980-lu­vun po­pi­ko­nia uran­sa kat­vees­sa. Suun­ta ylös löy­tyy, kun kuk­kia kas­te­le­maan saa­puu syn­nynnäi­nen sa­noit­ta­ja.

Hugh Grant ja Drew Bar­ry­mo­re osaa­vat ot­taa yleisönsä pie­nillä eleillä. Vaik­ka in­hoai­si­kin lis­ta­mu­siik­kia Marc Bo­la­nin jäl­keen, elo­ku­va tar­joaa haus­kaa pa­ro­diaa kai­kil­le mu­sii­ki­nystä­vil­le. Var­sin­kin Grant suo­riu­tuu lau­luää­nellään kuin oli­si me­ne­tet­ty toi­vo tyhjänpäiväi­sen po­pin alt­ta­ril­la.

Mu­sii­kil­lis­ta pas­tis­si­pin­taa hae­taan ny­kypäivän fruit­ta­rei­den ihai­le­mas­ta A-Has­ta ai­na ei­li­sen Brit­ney Spear­siin. Mu­siik­kia tehdään kui­ten­kin sen ver­ran an­siok­kaas­ti, että jo­pa mai­nio Cars tu­lee mie­leen.