Tiu­kas­ti sää­del­lyllä lie­killä le­pat­ta­va eep­pi­nen rak­kaus­ta­ri­na so­vit­te­lee suu­ren ti­lan pe­rijättä­rel­le (Ca­rey Mul­li­gan) mon­taa avio­miestä, mut­ta ta­va­no­mai­sen tee­ren­pe­lin si­jaan draa­man jän­ni­tystä yllä­pi­detään sit­keällä vas­ta­ha­koi­suu­del­la — sekä va­paan mie­len, että koh­ta­lon sa­ne­le­ma­na.

T­ho­mas Har­dyn sa­man­ni­mi­sen ro­maa­nin (1874) fil­ma­ti­soin­ti ot­taa oman paik­kan­sa ta­ri­nan lu­kuis­ten tul­kin­to­jen jou­kos­sa. Tu­kah­du­te­tul­ta mais­tu­va elo­ku­va pyr­kii luo­taa­maan va­paan tah­don va­lin­to­jen kaut­ta syn­tyvää elämän­kaar­ta, jos­sa yk­si asia joh­taa toi­seen koh­ta­lok­kaas­ti rön­syil­len.

O­min­ta­kei­nen draa­ma­vyyh­ti ki­ristää otet­taan hi­taas­ti ja pa­haen­tei­sen var­mas­ti, mut­ta rön­syi­levästä elämästä ja pe­rio­di­lois­tos­ta huo­li­mat­ta ta­ri­nan imuun on vai­kea an­tau­tua. Elo­ku­van sho­ke­raa­va ja sa­mal­la ko­vin sa­tu­mai­nen al­ku­sysäys aset­taa ko­ko ker­ron­nan sä­vyn, jo­ka pitää elämän lop­puun saak­ka la­si­ku­vun al­la näy­tillä. Ta­ri­na ni­voo yh­teen ystä­vyy­den, rak­kau­den ja elämän val­ta­suh­teet, mut­ta kei­tos on töksäh­te­levä ja lo­pul­ta myös pe­rin ki­vu­lias­ta kat­sot­ta­vaa.