Katolilaisen Euroopan elämisen psykologia on tullut luterilaiselle pohjoiselle tutummaksi elokuvista kuin omat omituisuudet.
Katolilaisen Euroopan elämisen psykologia on tullut luterilaiselle pohjoiselle tutummaksi elokuvista kuin omat omituisuudet. Itävaltalainen Michel Haneke tekeekin mielenliikkeittemme perustan kertaheitolla selväksi.
Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä saksalaiskylä elää jyrkänteen vieressä kuin Gustav Klimtin kuuluisassa maalauksessa Suudelma. Kaikki tuntuu sujuvan kuten aina ennenkin. Paronia mielistellään, koska maatyöläisen ja torpparien elanto on kartanon töistä riippuvainen. Lapset elävät tiukassa kurissa, jossa vanhempia teititellään, harha-askelia ei hyväksytä ja piiska tai pahempikin viuhuu aika-ajoin.
Tässä on luterilaisen työkulttuurin pohja. Sisälle kasvatetaan patoutumia.
Haneke tekee tavallaan hienon päivityksen William Gouldingin Kärpästen herra –romaanista, joka kuvasi sitä, kuinka helposti hyvinkasvatetut brittiläisen sivistyksen versot laskeutuivat alkuihmisten moraaliselle tasolle. Samaan näemmä päädytään puritaanisessa luterilaisessa kurissa. Kukapa ei olisi lapsena kuullut huonosti naamioidun sutkauksen, jonka mukaan mitä tahansa saa tehdä, kunhan ei jää kiinni.
Kun asuinmiljöö ja perheyksiköt rakentavat sairaille alustoille, tuloksena on väkivaltaa ja rikoksia. Ainakin hieman enemmän kuin terveellä pohjalla syntyisi.
Katsojan täytyy ohjaajalle tyypillisen tapaan itse päätellä, minkä uskoo totuudeksi. Elokuva on toteutettu sen verran taitavasti, ettei sen pituus ja kertojan käyttö pysty tunnelmaa latistamaan.
DVD:n kuva ei toista mustavalkokuvan harmaan eri sävyjä yhtä tarkasti kuin BD. Luonnonvaloa ja herkkää filmiä on käytetty paljon, joten rakeisuutta ja kohinaa riittää. Dialogipainotteinen ääniraita. Ekstroissa 105 min. dokumentit. (PS)