Merkillisten itsemurhien aalto vaivaa nuoren Sherlock Holmesin opinahjoa, mutta Occamin partaveitsen sijaan tämä on tehtävä orastaville älynystyröille.
Merkillisten itsemurhien aalto vaivaa nuoren Sherlock Holmesin opinahjoa, mutta Occamin partaveitsen sijaan tämä on tehtävä orastaville älynystyröille. Seikkailu ei perustu Sherlock Holmesin tarinoihin, vaan on niiden innoittama esinäytös.
Steven Spielbergin tuottama seikkailu ottaa innoituksensa Sir Arthur Conan Doylen tarinoista ja Spielbergin omista Amazing Stories -jännäreistä kertoakseen tarinan nuoresta Sherlock Holmesista. Tunnelma on mainio, mysteeri herkullisen suurieleinen ja egyptologiasta ammentavat erikoisteehosteet perin muikeita. Puristien mieleen tämä ei välttämättä ole, mutta poikamaisena seikkailuna episodi ottaa vaivatta paikkansa eikä tunnu millään muotoa haudan ryöstöltä — tai jos sitä lähestytäänkin niin vai Indiana Jonesin tuntemassa merkityksessä.
Kiitettävä kuva on skarppi ja vakaa tavalla, joka näyttää koriste-esineiden yksityiskohdat painajaisjaksoissa ja luomet pääosan kasvoilla. Väritoisto on viktoriaanisen hillttyä ja jopa rajoittunutta, mutta tämä kaikki menee ilmeikkyydeen nimiin. Erikoistehosteet — erityisesti henkiinheräävä lasimaalaus — olivat aikoinaan tapauksia, ja yhä hyvässä iskussa. Kokonasiuutena jälki on ihastuttavan vakaata ja vuosistaan huolimatta jäsentynyttä.
Ääniraita jää hivenen ohueksi, mutta niin dialogi kuin hillitty musiikkiraitakin toistuvat puhtaasti.