Teksasin lakeuksille, vuoden 1960 kieppeille, sijoittuva tarina vankikarkurin ja tämän kahdeksanvuotiaan panttivangin välisestä ystävystymisestä on viimeistä piirtoaan myöten juuri niin hallitun vähäeleinen kuin Clint Eastwoodilta sopii odottaa.
Teksasin lakeuksille, vuoden 1960 kieppeille, sijoittuva tarina vankikarkurin ja tämän kahdeksanvuotiaan panttivangin välisestä ystävystymisestä on viimeistä piirtoaan myöten juuri niin hallitun vähäeleinen kuin Clint Eastwoodilta sopii odottaa. Ennen kaikkea malliesimerkki henkilöhahmojen ympärille rakennetusta elokuvasta, joka avaa hahmojaan huolellisesti, sortumatta kertaakaan puuduttavaan lässytykseen tai ylenpalttiseen vätystelyyn. Toimintaelokuvaksi tai trilleriksi elokuva ei juuri taitu, mutta draamana tarina on poikkeuksellisen sävykäs.
Valoisissa kohtauksissa kuva on aluksi ihailtavan terävä, eikä pirstaloidu edes tuulen huojuttaman heinikon kohdalla. Myöhemmin kuvaan kuitenkin ilmaantuu hienoista reunavärinää, joka yltyy ajoittain jopa häiritseväksi. Tummemmissa kohtauksissa kuva on myös hetkittäin havaittavan pehmeä. Maltillinen ääniraita ei kerää itseensä huomiota, ja tyytyy luotaamaan tilaakin lähes yksinomaan heinäsirkkojen kautta. Ekstroissa anamorfinen traileri. (IJ)