Chaplinin kulkuri oli Nainen Pariisissa -elokuvan aikaan jo niin suosittu hahmo, että hänen täytyi muistuttaa alkuteksteissä jääneensä pois näyttelijöiden joukosta.
Chaplinin kulkuri oli Nainen Pariisissa -elokuvan aikaan jo niin suosittu hahmo, että hänen täytyi muistuttaa alkuteksteissä jääneensä pois näyttelijöiden joukosta.
Sentimentaalinen, Dumas nuoremman Kamealianaista muistuttava, tarina onnistui olemaan myös ensimmäinen tekijänsä realistinen elokuva. Se kertoo nuoresta naisesta, joka joutuu valitseman yltäkylläisyyden ja nuoruuden rakastetun väliltä. Chaplin vilahtaa itse rautatieasemalla. Ohjaajan jälkikäteen säveltämä romanttinen musiikki oli mestarin viimeinen työ elokuvan parissa.
Usein haukuttu Kuningas New Yorkissa on paljon mainettaan parempi, varsinkin 2000-luvulla katsottuna, kun kaikki teemat tuntuvat toteutuneen: poliittisen korrektiuden ylioppi, ympäristöaatteen tarve, median sairaat ilmiöt, kulutushysteria ja teknologian tuomat ongelmat — jopa kauneusleikkaukset.
Amerikkalaisuus kuvataan valheellisena — mukaan mahtuva rockshowkin on epäaito pastissi. Paras kohtaus parodisoi CinemaScopea ja amerikkalaista väkivaltakulttia: katsojat seuraavat tulitaistelua kuin tennisottelussa ikään. Hyvin antiamerikkalainen vastaisku McCarthyn ajalle ei saanut aikansa teatterilevitystä Atlantin "väärällä" puolella. Michael Chaplinin rooli yhteiskunnan nujertamana lapsena on vaikuttava.
Nainen Pariisissa: mustavalkokuva näyttää erinomaiselta. Kuningas New Yorkissa: erinomainen mustavalkokuva, jota tosin vaivaa vahva aliasing-ilmiö hotellihuoneen seinäpinnoissa. Myös alkuperäisen monon voi valita.
Ekstroihin on tallennettu introt, 27+26 min dokumentit, 10 min. 1920-luvun Pariisissa, Ralph Bartonin lyhytelokuva Camille (1926), poistettuja lyhyitä kohtauksia, kuvagalleriat, biografiat ja trailerit. (PS)