Edellisosan kaksoislopun — teattereissa nähdyn liennytyskäänteen ja alunperin kuvatun verisen anarkian — jälkeen epäkiitollisesta alkuasetelmasta aloittava seikkailu taantuu perin seesteiseksi iltapäiväjännäriksi.
Edellisosan kaksoislopun — teattereissa nähdyn liennytyskäänteen ja alunperin kuvatun verisen anarkian — jälkeen epäkiitollisesta alkuasetelmasta aloittava seikkailu taantuu perin seesteiseksi iltapäiväjännäriksi. Cesar on palannut pasifistiksi ja tämän agressiot on siirretty gorillakomentaja Aldolle, näiden kahden joutuessa elokuvan kuluessa yhä enemmän napit vastakkain.
Ekstroissa elokuvan toinen käsikirjoittaja kertoo kuinka he päättivät siirtää tapahtumat ruusuisemmille linjoille juteltuaan elokuvasarjan nimeämättömien fanien kanssa ja kuultuaan kuinka nämä pitivät apinoiden viattomuudesta. Tarinan oli määrä sijoittua apinoiden paratiisiin ja huipentua eeppisiä mittoja hakevaan yhteenottoon ihmisten ja apinoiden välillä, mutta madaltuneiden tuotto-odotusten myötä myös elokuvan budjettia leikattiin ankaralla kädellä. Lopputuloksena on kovin mauton sunnuntaikatsojien kosiskeluepisodi, joka ontuu kaikilla osa-alueilla. Vain aiempien osien keräämä hyvä tahto pitää tämän viihdyttävien elokuvien kirjoisssa.
Asiallinen kuva on erottelevampi kuin edellisosan kohdalla, mutta samalla myös ilmeettömämpi. Ääniraita on tälläkin kertaa kiitettävää tasoa. Ekstroissa eristetty musiikkiraita, suppea kooste elokuvan synnystä (17 min.), reilu kattaus poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia (46 min.), traileri ja kuvagallerioita.
Elokuva on tässä arvosteltu kaikki 8 tähänastista Apinoiden planeetta -elokuvaa sisältävältä boksilta. (IJ)