Vuonna 2007 Tukholman pohjoispuolella Bålstassa suuria kiviä siirtämään suunniteltu tehdasrobotti hyökkäsi korjaajan kimppuun.
Vuonna 2007 Tukholman pohjoispuolella Bålstassa suuria kiviä siirtämään suunniteltu tehdasrobotti hyökkäsi korjaajan kimppuun. Työntekijä oli luullut sammuttaneensa koneen, mutta kun mies lähestyi, robotti tarttui päästä kiinni ja rusensi neljä kylkiluuta. 1700- ja 1800-luvuilla Englannissa teollistumista vastustavat luddiitit tuhosivat tehtaiden kutomakoneita.
Koneiden ja ihmisten välinen vihanpito on siis täyttä totta.
Terminaattori-sarjan uusimmassa osassa koneiden muodostama Skynet hallitsee ydintuhon jälkeistä maapalloa. Ihmiskunnan pelastajaksi valittu John Connor (Christian Bale) johtaa vastarinnan rippeitä uuteen taistoon. Hän kohtaa myös tulevan isänsä (älä kysy!), joka tässä aikakerrosten risteyksessä on teini-ikäinen Kyle Reece (Anton Yelchin).
Connor hyökkää Skynetin päämajaan tehokkaana pidetyn signaaliaseen turvin. Skynetiin pyrkii myös tarinan toinen pääkannatin, kuolemaantuomittu rikollinen Marcus (Sam Worthington). Hänen aikomuksistaan kukaan ei tunnu olevan perillä, vähiten mies itse.
McG on nimensä mukaisesti persoonaton, värittömiä, hajuttomia ja mauttomia filmejä tilaustyönä ohjannut tekninen ammattilainen. Pelastus on toimivampi filmi kuin Terminaattori 3: Koneiden kapina. Se haahuili aiheissaan tahattomaan koomisuuteen, mutta McG saa Pelastuksen napakkaan liikkeeseen toimintakohtauksesta toiseen.
Uuden filmin ongelmana on se sama kuin viimeisessä Bondissakin: luullaan, että vauhti ja silmitön kuvatulva luovat sinällään jännityksen. Kihelmöinti ja vaaran tunne syntyy kuitenkin dramatiikan tajusta, seikkailun kantavasta kaaresta, odotuksesta ja täyttymyksestä. Näitä yllätyksiä tässä Terminaattorissa on vähänpuoleisesti. Tai sitten ne ovat sattumanvaraisia, kuten ristiriitaisen naishahmo Blairin (Moon Bloodgood) pakollinen ahdinkotilanne erämaassa.
Täystuhonappula
Pelastus on näyttävä yhdistelmä Star Warsin edistystä ja Mad Maxin rappiota. Lentopelit ovat roheita ja robotit reippaita. Koneiden kumu ja Danny Elfmanin musiikki luovat avaruussodan sinfoniaa. Mad Maxista muistuttaa rauniomaisema ja villi tyttölapsi Star (Jadagrace), jota McG ei saa ohjattua yhtä eläväksi kuin robottejaan.
Nousussa oleva, mutta vielä tuntematon australialainen Sam Worthington täyttää kuvat dynaamisesti toisen machokarvanaaman, Christian Balen vastavoimana. Bale on nytkin vahva, mutta Worthington ei tässä elokuvassa paljasta, onko hänessä komean raamin ohella myös näyttelijänlihaksia.
Uusinkin Terminator rakentaa vanhojen odotusten ja oletusten varaan. Juoni on ennalta-arvattava, mutta siksi myös synnyttää katsojassa automaattisen – koneellisen – tyydytyksen tunteen.
Worthingtonin Marcus on arvoituksellisuudessaan tarinan kiintoisin ja kehittyvin hahmo. Voiko murhasta tuomittu muuttua amerikkalaisessa elokuvassa?
Vastaus on tietysti yhtä selvä kuin se, että vihollisen päämajasta on aina löydyttävä se punaisella valolla merkitty täystuhonappula. (HB)