Toiminnantäytteisen taustan omaava Andrew Davis puhaltaa uutta henkeä 1960-luvun kulttitelevisiosarjaan ja onnistuu taiteilemaan kokoon yhden 1990-luvun komeimmista ja älykkäimmistä trillereistä.
Toiminnantäytteisen taustan omaava Andrew Davis (mm. Kaappaus merellä) puhaltaa uutta henkeä 1960-luvun kulttitelevisiosarjaan ja onnistuu taiteilemaan kokoon yhden 1990-luvun komeimmista ja älykkäimmistä trillereistä.
Arvostettu chicagolainen kirurgi (Harrison Ford) löytää eräänä iltana töistä kotiutuessaan vaimonsa kylmänä verilammikosta ja joutuu käsirysyyn yhä talossa olevan murhamiehen kanssa. Tunkeutuja pakenee paikalta jälkiä jättämättä ja ainoaksi epäillyksi jää aviomies, jonka tarina yksikätisestä murhamiehestä haiskahtaa pahasti keksityltä.
Raskauttavien todisteiden noustessa päivänvaloon heilahtaa miehelle häkki alta aikayksikön, vaikka lekuri yhä vannookin syyttömyyttään. Vain paha voi saada palkkansa, joten matkalla vankilaan kuljetusauto syöksyy tieltä ja mies saa vielä mahdollisuuden todistaa syyttömyytensä jäljittämällä hirmutyön todellinen tekijä. Peräänsä karkulainen saa liittovaltion poliisin (roolistaan Oscarilla palkittu Tommy Lee Jones), joka toisin kuin paikalliset kollegansa ei ole valmis tuomitsemaan miestä aivan suoralta kädeltä.
Vetävän yllätyksellisen tarinan täydentää erinomainen näyttelijäkaarti, josta ennen kaikkea Ford ja Jones osaavat pelata mainiosti yhteen. Ford saisi sympatiat puolelleen vaikka näyttelisi Hannibal Lecterin kaltaista sarjamurhaajaa ja myös Tommy Lee Jones tekee tässä upean verävän suorituksen ajokoirana, jonka tuiman katseen takana hammasrattaat pyörivät jatkuvasti,
Tehokas miljöövalinta, taidokas kuvaus ja James Newton Howardin komea musiikki luovat elokuvalle dynaamisen ilmeen, joka istuu täydellisesti sen dekkari-teemaan. Aiemmin toivattavaa jättänyt kuva on nyt puunattu upean läsnäolevaksi. Jälki on vakaat, erottelevaa ja filmimäisen ilmeiskästä. Välähdyksittäin väritoisto vaikuttaa hitusen lattealta, mutta kaikki tämä menee tarkoituksellisen kohmelon piikkiin. Väripaletti on lopulta asiallisen kylmä ja luonteva.
Tilaan levittäytyvä ääniraita takoo hyvin tunnelmaa ajojahtiin, josta ei inhimilliseltä maistuvia superinhimillisiä stuntteja puutu. Tavarajuna puskee päälle, padon läpi työntyvä vesi ottaa tapahtumat kainaloonsa ja lopulta ympärillä pörräävä helikopterikin luotaa olohuoneen avaruutta. Kaikki tämä dialogia myöten toimii komeasti ja kiistattoman uskottavasti.
Erinomaisissa ekstroissa ohjaajan ja Fordin lyhyt alustus elokuvalle (2 min.), ohjaaja ja Tommy Lee Jonesin kommenttiraita, kaksi making of -dokumenttia (yht. 51 min.) ja kooste junakohtauksen synnystä (9 min.). (IJ)