Ai­van väärällä Os­ca­ril­la pal­kit­tu draa­ma yh­den po­jan elämästä on hui­kea tai­val, jo­ka osaa il­miömäi­sellä ta­val­la hen­gittää ja an­taa elämän juos­ta fil­mil­le. Kah­den­tois­ta vuo­den ai­ka­ja­nas­ta huo­li­mat­ta ta­ri­nan­kaa­ri on kou­kut­ta­va ja vai­vat­to­man ko­he­rent­ti. Ta­pah­tu­mat sol­ju­vat ke­peäs­ti ja dia­lo­gi hen­gittää va­paas­ti, mut­ta tyhjänpäiväi­syyk­sien si­jaan ri­veiltä vä­lit­tyy yllättävän na­pak­ka set­ti elämän­vii­sauk­sia ja nii­den vä­listä ko­ko elämän ydin. Tai sen yk­si it­senäi­nen ver­sio.

E­lo­ku­va kerää tek­ni­set pis­teet ko­tiin kah­den­tois­ta vuo­den mit­tai­sek­si ve­ny­te­tyllä tuo­tan­toai­ka­tau­lul­la, jon­ka an­sios­ta näyt­te­lijöitä ei tar­vit­se vaih­taa ikä­vai­hei­den vä­lillä. Tämä yk­sin ei riittäi­si pitämään mie­len­kiin­toa yllä ko­ko kol­mi­tun­ti­sen tai­pa­leen ajan, mut­ta on­nek­si myös hah­mot tun­tu­vat ih­mi­siltä näyt­te­lijöi­den si­jaan. En­nen­kuu­lu­ma­ton tek­ni­nen rat­kai­su ei ole jää­nyt pelkäk­si ki­kak­si, vaan tun­tuu joh­ta­neen en­nen­ko­ke­mat­to­man elävään draa­maan, jo­ka va­lit­see sa­nan­sa tar­kas­ti ja luo­vii tiensä ihail­ta­van ko­meas­ti lä­pi elämän.

Si­vuo­saos­ca­ril­la roo­lis­taan pal­kit­tu Pat­ri­cia Ar­quet­te on us­kot­ta­va yh-äi­ti, jo­ka pyö­rittää per­hettä kes­kellä ar­jen haas­tei­ta. Vä­hintään­kin yhtä vah­van suo­ri­tuk­sen te­kevä Et­han Haw­ke on elämän suu­rem­min va­pauk­sin ot­ta­va etäisä, jo­ka osaa pitää yllä yh­teyttä lap­siin­sa. Par­ras­va­lo­jen kes­kiössä on kui­ten­kin El­lar Colt­ra­nen tul­kit­se­ma poi­ka, jo­ka vart­tuu us­kot­ta­van vähäe­lei­ses­ti kuu­si­vuo­tiaas­ta pik­ku­po­jas­ta col­le­ge-jan­nuk­si elon syn­tyjä sy­viä pähkäil­len.