Amerikkalaisliikemies Bill Browder investoi Venäjän nousevaan talouteen juuri oikealla hetkellä.
Amerikkalaisliikemies Bill Browder investoi Venäjän nousevaan talouteen juuri oikealla hetkellä. Vuodesta 1995 aina vuoteen 2006 asti liiketoiminta meni paperilla lain mukaan sekä menestyksekkäästi. Yhtäkkiä suunta kääntyi. Browder astui väärille varpaille epäillessään rahavarojensa kadonneen suden suuhun.
Ristiriitainen miljonääri merkittiin Venäjän mustalle listalle, liiketoimintaa häirittiin, ja lopulta Browderin yrityksen, Hermitage Capital Management Limitedin toimitiloihin murtauduttiin. Varkaat saivat haltuunsa omistusasiakirjoja sekä leimasimia. Hetken kuluttua yritys oli kaapattu uusiin nimiin sillä seurauksella, että 230 miljoonan dollarin veronpalautukset karkailivat vauhdilla tililtä toiselle, ulkomaisesta pankista toiseen.
Bill Browderille hiljan työskentelemään siirtynyt juristi Sergei Magnitsky ilmoitti tapahtumaketjussa havaitsemistaan epäkohdista viranomaisille vuonna 2008. Vuotta myöhemmin Magnitsky kuoli, istuttuaan lähes koko kalenterivuoden moskovalaisissa vankiloissa, vähintäänkin epämääräisissä olosuhteissa. Vangitsemisen taustat olivat kaikkea muuta kuin päivänvaloa kestävät, epäiltiin syvälle juurtunutta korruptiota, juuria kaivettiin presidenttitasolle asti. Mustelmat ja ruhjeet iholla kertoivat vankisellin sisällä tapahtuneesta väkivallasta. Kysymyksiä oli huomattavasti enemmän kuin vastauksia, Venäjällä kun oltiin.
Ympäriltä katoaa muitakin asiaan osallisia. Bill Browder vaikuttaa erityisen innokkaalta etsimään oikeutta, Magnitskyn surmaan liittyvien taustajoukkojen päitä vadille. Asiat etenevät näennäisen kovalla vauhdilla. Lakimuutoksia tapahtumaketjun toistumisen estämiseksi tehdään globaalilla tasolla, Barack Obaman allekirjoituksella varustettuna.
Dokumentaristi Andrei Nekrasov tarttuu kameraan. Sergei Magnitskyn tapaus askarruttaa anti-putinistisen elokuvajournalistin mieltä. Nekrasov haastattelee ympärillä toimineita ihmisiä, pohdiskelee ääneen, lukee asiakirjoja, puntaroi allekirjoitusten ja päivämäärien aitoutta. Dokumentin sisältämä materiaalin määrä on mykistävä, haaste vastaanottajalleen.
Nekrasov etenee elokuvansa kanssa hetkessä, ottaen uudet käänteet nopeasti huomioon. Hän ei takerru omiin päähänpinttymiinsä, totuuksina kerrottuihin seikkoihin, vaan on valmis muokkaamaan mielipidettään jokaisen tapaamisen myötä. Aina vaaralliselle alueelle asti. Elokuvan edetessä, rikosten laajuus ja syvyys yllättää elokuvantekijän. Nekrasov joutuu kyseenalaistamaan jopa alkuperäisen liittolaisensa luotettavuuden.
Suurelta osin aihepiirin tulenarkuudesta johtuen, dokumentin elokuvalliset ansiot jäävät helposti taka-alalle. Sisältö ajaa ulkomuodon edelle, keskustelu ajautuu poikkeuksetta itse aiheeseen. The Magnitsky Act — Behind the Scenes näyttää ansionsa molemmilla sektoreilla.
Andrei Nekrasov on teknisesti erinomainen elokuvantekijä. Nekrasov rakennuttaa oletettujen faktojen sekaan kiehtovia kerroksia. Haastatteluiden, oman sisäisen pohdiskelun sekä asiakirjapoimintojen keventäjäksi ohjaaja lisää näytelmäelokuvan avulla realisoituja tilanteita. Niin kuin tämä ei riittäisi, lavastetun historian seassa, kulissien takana, käydään jatkuvaa debaattia. Hän kyseenalaistaa tilanteiden aitouden visualisoimalla ne — esittämällä katsojalle olennaisesti tutkintaan kuuluvia osasia, jotka poliisi jätti esittämättä.
Elokuva on aiheuttanut runsasta ennakkokeskustelua. Andrei Nekrasov on jatkanut kuvaamista kohun keskellä, esitellen väliversioita eurooppalaisille televisiokanaville ja festivaalijärjestäjille. Euroopan Unionin kokoussaliin sovittu esitys peruttiin Bill Browderin lakimieskolonnan toimesta. Samankaltaista jarruttavaa liikehdintää on ollut ilmoilla muillakin tahoilla. Televisiokanavat ovat vaatineet lyhennyksiä. Dokumentin sisältö ristiriitoineen ei välttämättä ole kaikkien osallisten etujen mukaista. Josko kenenkään.
Elokuvan lyhentäminen on ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan myös Yleisradion intresseissä, suomalaisten kuuluisi nähdä typistettyä versiota Nekrasovin visiosta. Virallista tietoa syistä ei anneta.
Kahden ja puolen tunnin dokumenttislotin täyttäminen olisi kenties liian suuri haaste markkinoinnissa. Toisaalta, osarahoittajana toimineen Yleisradion leikkauspöytätoiveiden syy voi olla syvemmälläkin, elokuvan sisällön yllättäessä elokuvantekijän itsensäkin.
Ennen Yleisradion esityspäätöstä, elokuva näytetään Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla 22.9. sekä WHS Teatteri Unionissa 26., 28. ja 30.9. (VA)