John (John C. Reil­ly) on ju­mit­tu­nut sei­niensä sisään me­nettäen sa­mal­la it­se­tun­ton­sa. Omia sa­no­jaan lai­na­ten, hän on ro­mah­duk­sen par­taal­la. Hu­ma­lapäi­nen nais­ten­von­kaus näyttää epä­toi­voi­sel­ta. On­nek­si elo­ku­vis­sa­kin asioil­la on ta­pa­na jär­jes­tyä, näin myös Joh­nin ta­pauk­ses­sa. Lu­paa­va ase­tel­ma kui­ten­kin rik­kou­tuu pian, to­del­li­se­na yllä­tyk­senä Joh­nil­le. Kuu­ma Mol­ly (Ma­ri­sa To­mei) on enemmän kuin John oli­si kos­kaan voi­nut edes unek­sia.

On vai­kea sa­noa, mil­loin rak­kaus- tai ra­kas­tu­mi­se­lo­ku­va oli­si herättä­nyt näin mie­len­kiin­toi­sia ra­ken­tei­ta, jän­nit­teitä ja tun­tei­ta. Kä­si­kir­joi­tuk­ses­sa oli­si ai­nek­sia kah­teen­kin elo­ku­vaan. Ta­ri­na on luo­tu imeväs­ti. Yllä­tyk­sel­li­syy­dessä ei jää uu­pu­maan. Tämä eten­kin, jos ei lue kan­si­pa­pe­ria lai­sin­kaan. Elo­ku­van kye­tessä vielä 2000-lu­vul­la yllättämään mo­nel­ta kan­til­taan, on ky­se kat­so­mi­sen ar­voi­ses­ta eri­tyis­ta­pauk­ses­ta.

Dup­les­sin vel­jes­ten oh­jaus on rön­syi­levää, poik­keuk­sel­li­sen hek­tistä. Kiistämätön John C. Reil­ly tar­joaa run­saan il­me­gal­le­rian ja mo­niu­lot­tei­sen hen­kilö­hah­mon. Ma­ri­sa To­mein epä­ta­sa­pai­noi­sel­ta vai­kut­ta­va kes­ki-ikäis­tyvä nais­ku­va on lo­pul­ta pa­rem­mas­sa ta­sa­pai­nos­sa kuin mo­ni sa­man­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa oli­si.