G­la­diaat­to­ri-kak­si­kon Rid­ley Scott & Rus­sell Crowe kä­denjäl­keä huo­ku­va Ro­bin Hood pyr­kii uut­ta­maan ta­run lu­kui­sis­ta eri ver­siois­ta sen ai­doim­man ja to­dennäköi­simmän kan­ta­muo­don. Tu­lok­se­na on vetävän rou­hea ja upean vir­ta­vii­vai­nen uu­del­leen­ker­ron­ta le­gen­dan syn­nystä, jo­ka saa muut fil­ma­ti­soin­nit Ke­vin Cost­ne­rin täh­dittämä lem­men­lu­ri­tus etu­nenässä vai­kut­ta­maan pa­has­ti ku­lah­ta­neil­ta.

Puit­teil­taan ko­mea ja yk­si­tyis­koh­dil­taan elävä elo­ku­va hi­vut­taa neu­vo­kas­ta ri­vi­so­ti­las­ta us­kot­ta­vas­ti koh­ti ko­ko maail­man tun­nis­ta­maa san­ka­ria, eivätkä har­vat ta­va­ra­merk­kio­tok­set­kaan pistä silmään. Rik­kail­ta ryös­te­ly ei kuu­lu vielä tässä mie­hen re­per­tuaa­riin, mut­ta on­net­ta­ren suo­mat mah­dol­li­suu­det tu­le­vat muu­toin ha­na­kas­ti hyö­dyn­ne­tyk­si.

Pääo­san Rus­sell Crowe on odo­te­tus­ti vah­voil­la roo­lis­sa, jol­la on pal­jon yh­teistä Gla­diaat­to­rin Ma­xi­muk­sen kans­sa, jos­kin nyt mo­ti­vaa­tio­na on vää­ryy­den oi­kai­se­mi­nen il­man kos­ton vi­vah­tei­ta. Sor­to joh­taa oi­keu­tet­tuun vas­ta­rin­taan ja lop­pu on his­to­riaa.

Ker­ron­nan tah­ti löys­tyy hie­man elo­ku­van lop­pu­puo­lis­kol­la, mut­ta sin­ne as­ti imu on jo­pa vii­den täh­den ar­vois­ta. Hie­noi­nen tyy­li­vir­he on myös san­ka­rin mil­tei yhtäai­kai­sel­ta vai­kut­ta­va mels­kaa­mi­nen useal­la rin­ta­mal­la lo­pun ka­hi­nois­sa.

Tässä ar­vioi­dun oh­jaa­jan ver­sion lisäk­si le­vyltä löy­tyy 16 mi­nuut­tia ly­hyem­pi al­ku­peräi­nen teat­te­ri­ver­sio.