Kea­nu Ree­ves on venäläis-a­me­rik­ka­lai­nen palk­ka­tap­pa­ja, jon­ka vuo­den 1970 Mus­tang Cob­ra var­sas­te­taan ja koi­ra ta­pe­taan ai­van väärään ai­kaan.

E­lo­ku­vien tuo­te­si­joit­te­lu on usein täy­sin tyhjänpäiväistä kat­so­jan näkö­kul­mas­ta. Jos­tain kum­man syystä toi­min­tae­lo­ku­vis­sa ne to­sin saat­ta­vat ol­la ai­nut mie­len­kiin­toi­nen osa ko­ko pa­ket­tia. John Wick on sel­lai­nen elo­ku­va. San­ka­ri (Kea­nu Ree­ves) käyttää Carl F. Buec­he­re­rin kel­loa, pää­kon­na (Mic­hael Nyq­vist) juo Glen­li­vet 18:­ta ja Russ­ki Stan­dar­tia.

To­ki on myön­nettävä, että vai­kein osa, pit­ki­tet­ty­jen tap­pe­lu­jen ja am­mus­ke­lu­jen ko­reog­ra­fia on har­vi­nai­sen hy­vin to­teu­tet­tua, mut­ta ei se vielä kii­tettävää ko­ko­nai­suut­ta ta­kaa. Ai­na­kin kan­teen pai­ne­tut suo­ma­lais­ten krii­tik­ko­jen täh­ti­jo­not an­toi­vat sitä odot­taa, mut­ta ma­kun­sa kul­la­kin.

Jo­ka ta­pauk­ses­sa tap­pe­lut muis­tut­ta­vat hy­per­no­peu­te­tus­sa tem­mos­saan myö­hem­min elo­ku­va­teat­te­rei­hin tul­lut­ta Kings­man-pa­ro­diaa, mut­ta tässä ol­laan to­sis­saan.

Ga­me of Th­ro­ne­sin Löyhkä-T­heo­nia näy­tel­lyt Al­fie Al­len vas­taa elo­ku­van par­haas­ta suo­ri­tuk­ses­ta selkä­ran­gat­to­ma­na gangs­te­rin poi­ka­na.