Voi hyvä­nen ai­ka. Mi­ten ih­meessä Ju­ha Koi­ra­nen on osan­nut koo­ta perä­kam­ma­rin­po­jas­ta ker­to­vaan elo­ku­vaan­sa täl­lai­sia ra­ken­nu­sai­nei­ta: Tex Wil­le­rin na­va­joa­pu­rin Ti­ge­rin, John­ny Thun­der­sin ai­koi­naan la­vab­ra­vuu­rik­seen voh­ki­neen Pi­pe­li­nen, jo­pa Tar­zan ja pik­kuväen. Elo­ku­va aset­tuu ou­toon ka­joon, kun oh­jaa­ja tun­tuu am­men­ta­van kuin suo­raan kat­so­jan elämästä.

Li­ki ne­li­kymp­pi­nen Ti­ger (Sa­mu­li Edel­mann) elää tur­vat­tua eloan­sa, jo­ta pik­ku­vel­jen kuo­le­ma ja isän työ­pai­kan ala­sa­jo vain hie­man hei­lut­te­le­vat. Isä (ai­na pä­tevä Ris­to Tuo­ri­la) ja äi­ti (haus­ka Mar­juk­ka Halt­tu­nen) tu­ke­vat em­paat­ti­sel­la ja lap­se­no­mai­sel­la ta­val­laan poi­kaan­sa, kun­nes koit­taa en­simmäi­sen oi­kean kei­kan ai­ka.

E­del­mann osaa roo­lin­sa pe­rin juu­rin, ja per­hei­dyl­lissä on jo­tain ka­don­nut­ta, tui­ki ta­val­lis­ta 1970-lu­vun rin­ta­ma­mies­ta­lo­ro­man­tiik­kaa, erään­lais­ta rea­lis­tis­ta kau­rismä­kielämää. Lois­ta­van alun jäl­keen tun­nel­ma la­tis­tuu.

E­del­man­nin muu­si­kon­tai­toi­hin oli­si voi­nut pa­nos­taa enemmän, sillä hä­nen kant­ri­ver­sio­na lau­la­man­sa Deep Purp­len Hig­hway Star aut­taa selväs­ti lo­pun sä­hel­lyk­sessä.