Ai­kan­sa ko­hue­lo­ku­va siir­tyi vä­littömäs­ti en­si-il­tan­sa jäl­keen camp-o­sas­tol­le. Hie­not töölöläis­rou­vat ky­se­livät kuis­kail­len kios­keil­la ("Får jag en Jal­lu") nähdäk­seen Lia­nan Kaa­ri­nan roh­kei­ta ku­via.

Tum­ma, psy­ko­paa­tin oi­rei­ta omaa­va nuo­ri nai­nen (Lia­na Kaa­ri­na) lif­taa kes­ki-ikäi­sen teh­tai­li­jan (Toi­vo Mä­kelä) au­toon ja aset­tuu ta­lok­si tämän hu­vi­lal­le. Nuo­ri nais­ten­nie­lijä (Es­ko Sal­mi­nen) ihas­tuu ran­nal­la kor­viaan myö­ten. Me­lod­raa­ma on val­mis.

Ai­kan­sa ko­hu­kau­no­tar esit­te­lee su­lo­jaan ja val­koi­sia silmän­val­kuai­siaan ai­kaan­saa­den epä­to­del­li­sen tun­nel­man. Kuu­ku­vas­toa vil­jellään, mut­ta la­vas­te­tun tun­to la­tis­taa me­noa. Toi­vo Särkkä oh­ja­si kuin Teu­vo Tu­lio, ja lop­pu­tu­lok­se­na on sur­ku­hu­pai­sa me­lod­raa­ma, jo­ka kuu­luu jo­kai­sen SF-e­lo­ku­va­fa­nin ko­ke­muk­siin. Mut­ta ei tätä kat­so kuin ker­ran.