Politiikkaa ja urheilu ei saa sekoittaa.
Politiikkaa ja urheilu ei saa sekoittaa. Politiikkaa ja uskontoa ei saa sekoittaa. Politiikan, uskonnon ja urheilun sekoittava elokuva rikkoo sääntöä kolmanteen potenssiin ja samalla kertoo realistisen opetuksen: kaikki sekoittuu kaikkeen.
Playoff kietoo mielenkiintoisen quatrodraaman natsismin, juutalaisuuden, islamilaisuuden ja urheilun välille. Hitlerin aikaansaannokset yltävät pitkälle nykypäivän rasismiin saakka.
Tositarinaan perustuva draama kertoo pikkupoikana äitinsä kanssa natsi-Saksasta paenneen Max Stollerin uudesta pestistä Länsi-Saksan koripallomaajoukkueen kapteenina. Israelin Maccabin kansallissankari ottaa sellaisen loikan, että oma kansa ja perhe hylkäävät, kun valmentaja lähtee auttamaan natsien perillisiä.
Vanhassa lapsuuden huoneistossa asuu turkkilaisnainen 13-vuotiaan tyttärensä kanssa. Yhteiskuntaluokka, uskonto ja tausta eivät voisi juuri olla kaukaisemmat, mutta inhimilliset kokemukset yhdistävät. Nainen ei tiedä, missä hänen miehensä on ja mies puolestaan ei ole selvittänyt, mitä omalle isälle lopulta oikein tapahtui. Nainen kohtaa häpeän ja mies syyllisyytensä. Lopulta häpeää ja syyllisyyttä ei ole. Nainen rohkaisee miestä katsomaan peiton alle. Mies puolestaan tukee naista tämän etsinnässä.
Urheilu on elokuvassa sopivasti sivuosassa, eräänlaisena symbolina ihmisen itsepetoksesta. Myös kelloja käytetään mielenkiintoisena metaforana: sitä ei kukaan pääse karkuun ja se juoksee jatkuvasti eteenpäin kuin ihminen, joka ei ole tehnyt elämänsä tärkeimpiä tapahtumia itselleen selväksi.
Vanha Fassbinder-fani innostaa nähdessään iäkkäänä leipomonpitäjänä ohjaajan perustiimiläinen Irm Hermannin. Myös muut näyttelijäsuoritukset ovat hienoja. Aina pätevän Danny Hustonin lisäksi nuori Selen Savas tekee koskettavan ja aidon roolin.
Keskitason kuva kärsii vain satunnaisesti aliasing-värinästä. Ääniraita keskittyy dialogiin. Väärä BD-kesto häiritsee takakannessa. Ei ekstroja. (PS)