Ka­ve­ruk­set Si­mon Pegg ja Nick Frost lyöttäy­tyvät jäl­leen yh­teen luot­to-oh­jaa­jan­sa Ed­gar Wrigh­tin (mm. Shaun of the Dead ja Hot Fuzz) kans­sa ja tar­joi­le­vat yh­den osan lisää mai­nioon gen­re­pa­ro­dioi­den­sa sar­jaan. Nyt maus­te­pur­kik­si on löy­ty­nyt maail­man­lo­pun ku­vat sci­fimäi­sin kään­tein, mut­ta poh­jim­mil­taan ky­se on sil­ti van­ho­jen ka­ve­ri­suh­tei­den el­vyttä­mi­sestä ja yh­den il­lan pu­bi-vael­luk­sen ja­los­ta pe­rin­teestä.

Näpsäkkä ko­me­dia vie elämässään er­kaan­tu­neet ka­ve­ruk­set ve­restämään muis­to­ja lap­suu­den ko­ti­kyläänsä ja saat­ta­maan lop­puun ai­koi­naan kes­ken jää­neen kah­den­tois­ta pu­bin kier­rok­sen. Mie­het ovat muut­tu­neet, mut­ta il­lan ai­ka­na al­kaa sel­vitä että niin on myös ko­ti­kylä — tai ehkä kaik­ki joh­tuu sit­ten­kin vain hur­jaa vauh­tia ku­mot­ta­vis­ta tuo­peis­ta?

Vit­si­vie­te­ri on tässä vi­ri­tet­ty hyvään ve­toon ja myös ta­ri­na toi­mii pitkään hyvänä ar­voi­tuk­se­na, het­kittäin jo­pa jän­ni­tystä luo­den. Ka­ve­rus­ten elo­ku­vis­ta tämä on sel­keim­min pu­bis­sa tuo­pin ää­rellä syn­ty­nyt, mut­ta lop­pu­tu­lok­se­na on näppärä, haus­ka ja näyttävän hiot­tu ko­me­dia, jo­ka kestää useam­min­kin kat­se­lu­ker­ran lef­fail­lois­sa. Lef­fan al­ku­peräis­kie­li­sistä hei­tois­ta osa me­nee hel­pos­ti ohi en­simmäi­sellä kat­se­lu­ker­ral­la, jo­ten dia­lo­gin­kin puo­les­ta uu­sin­taot­to on pe­rus­tel­tu.