Suurin ilonaihe on audiovisuaalinen. Ridley Scott uhrasi avustajineen seitsemän vuoden työn työstäessään jokaista versiota mahdollisimman autenttisiksi.

Tuskin koskaan on klassikkoelokuvaa kohdeltu videolla yhtä kaltoin. Ensimmäinen DVD-versio teki sivureunoihinsa mustat palkit, vaikka takakansi kertoi kuvan olevan anamorfisen, eikä tarkkuus ollut muutenkaan rapoinen. Nyt kuvakohina ja rakeisuus on siivottu minimiin käyttämällä alkuperäistä negatiivia. Videomaailman eteenpäin menoa kuvaa hyvin se, että kolmen eri version pakkaaminen yhteen levyyn tuo paljon paremman kuvan kuin noin kymmenen vuotta sitten pakatulla yhden elokuvan levyllä.

Ennen kaikkea vanha Dolby Surround on miksattu kuuden kanavan masterista DD5.1:ksi. Nyt on iskua, suvantoa ja harmoniaa. Jopa Vangeliksen mielipidehajontaa aiheuttava musiikki soi jopa taivaallisin soundein.

Julkaisu sisältää vuoden 2007 ja 1992 ohjaajan versiot, 1982 amerikkalaisen teatteriversion, 1982 kansainvälisen version (muutama sekunti väkivaltaa leikattiin) ja ensimmäisen työkopion. Ekstroihin on tallennettu kolme kommenttiraitaa, ohjaajan lyhyet introt kaikille versioille, 134 ja 214 min. dokumentit, kahdeksan hienoa tuotantopiirrosta postikortteina ja ohjaajan kirje. (PS)