Hönkäi­levän tois­maal­li­nen ker­to­mus mykästä tap­po­ko­nees­ta (Mads Mik­kel­sen), jo­ka hä­kistään ka­rat­tuaan voi laa­jen­taa tap­poa­luet­taan vii­kin­kien ko­ti­seu­duil­ta ai­na hel­vet­tiin as­ti. Ru­jois­ta ih­mis­mie­len ku­vauk­sis­taan (mm. Pus­her ja Bron­son) tun­ne­tun oh­jaa­jan huo­mio kiin­nit­tyy tuon tuos­ta bru­taa­lei­hin vä­ki­val­lan­te­koi­hin, mut­ta pää­pai­no on yllättäen fi­lo­so­fi­sel­la hil­jai­suu­del­la. Dia­lo­gia tässä on vain ni­mek­si ja ta­ri­naa­kin hy­vin niu­kas­ti, jo­ten lop­pu­tu­le­ma on va­li­tet­ta­vas­ti te­ko­tai­teel­li­nen sat­tu­mus­ten kol­laa­si. Skot­lan­nis­ta löy­de­tyt vis­tat ovat ko­mei­ta, mut­ta muu­toin kä­sillä on pet­ty­mys.