Pe­lion­gel­mai­nen kir­jal­li­suu­den luen­noit­si­ja (Mark Wahl­berg) laa­hus­taa lä­pi elämänsä op­pi­lai­taan gril­la­ten ja pe­li­vel­ko­ja kerä­ten. Jo­ka il­ta kä­sissä on kään­teen avai­met, tai ai­na­kin riittäväs­ti pe­li­merk­kejä kor­ko­jen kuit­taa­mi­seen, mut­ta tämä ei hei­lau­ta miek­kos­ta tuon tip­paa­kaan. On­nek­si vel­ko­jat osoit­ta­vat odot­ta­ma­ton­ta ymmär­rystä.

Ja­mes Caa­nin täh­dittämän sa­man­ni­mi­sen vuo­den 1974 elo­ku­van (suo­mek­si "Pi­ru pa­kas­sa") uu­sik­si ku­vit­ta­va rap­piod­raa­ma on pää­piir­teissään kuin mikä ta­han­sa run­sas­lu­kui­sen gen­rensä edus­ta­ja. San­ka­rin sit­keän it­se­tu­hon ja ih­mettä odot­ta­van saa­mat­to­muu­den seu­raa­mi­nen kä­vi­si ra­sit­ta­vak­si el­lei kä­si­kir­joi­tus ete­ni­si niin jar­ruit­ta ja vir­keän dia­lo­gin saat­te­le­ma­na kuin mistä nyt saa­daan naut­tia. Wil­liam Mo­na­ha­nin kä­si­kir­joi­tus (mm. "T­he De­par­ted") löytää ai­moan­nok­sen re­hel­listä rap­pio­ta pseu­do­san­ka­ris­taan ja täl­le so­pi­van ek­sent­ri­set vas­ta­kap­pa­leet op­pi-i­sien ta­voin käyttäy­ty­vistä ra­han­lai­naa­jis­ta (mm. John Good­man).

A­lun­pe­rin kaa­va­mai­sen tam­piol­ta vai­kut­ta­va draa­ma nou­see ylös mu­das­ta eri­koi­sel­la asen­teel­laan ja kes­kimääräistä vir­keämmällä dia­lo­gil­laan. Ä­lyk­kyy­den vii­lu on ehkä ohut ja sen näppä­ryys tun­tuu baa­ris­sa kek­si­tyltä, mut­ta trip­pi on dead­beat-ta­ri­nak­si yllättävä. Ta­ri­nan pu­nai­nen lan­ka on heik­ko, ja sen köm­pelön pää­te­pis­teen tar­joa­ma ope­tus suu­ren ih­meen ta­voit­te­lus­ta "all in" -a­sen­teel­la on ehkä se vaa­ral­li­sin mah­dol­li­nen, mut­ta hah­mo­ka­val­kaa­di on mie­len­kiin­toi­nen. Omal­la "kaik­ki tai ei mitään" as­teik­kol­laan elo­ku­va on unoh­det­ta­va ta­paus, mut­ta ei vail­la me­rit­tejään.