Inkeri on tappanut miehensä.
Inkeri on tappanut miehensä. Isosisko Raili lupautuu auttamaan — kohtuullista taloudellista korvausta vastaan. Kolmaskin sisko saadaan mukaan pakomatkalle. Härmän Thelma ja Louise on aseteltu taitaen. Erotuksena, tässä reissun päälle starttaa rollaattoriosasto.
Ohjaaja Pamela Tola on saanut jalkeille melkoisen määrän kokemusta. Teräsleidit-elokuvaa tähdittävät Seela Sella (s. 1936), Saara Pakkasvirta (s. 1938) sekä Leena Uotila (s. 1947). Tästä teatteritaiteen grand old lady -triosta ei näe väsähtämisen merkkejä.
On varmasti turhaa mainita näyttelijäsuoritusten erinomaisuudesta. Kaikesta päättäen on syntynyt oikea ilmapiiri luovalle tulkinnalle. Rääväsuiset mummot muokkaantuvat kuin luonnostaan. Niin näillä työvuosilla pitääkin. Mutta hämääkö hersyvä roolitus uskomaan elokuvan onnistuneen?
Kyllä.
Kirjoitettaessa vahvan sisällön komediaa, on monta miinaa poljettavaksi. Halutaan kertoa niin paljon. Käsikirjoitukseen syntyy ratkaisevia lapsuksia, täytettäviä aukkoja. Ja juuri niiden aukkojen kohdalla ei edes naurata. Kuolemanvakavan tarinan sivussa halutaan väkinäisin keinoin kääntyä koomisiksi. Leikkauspöydälle on kadotettu tärkeitä painotuksia, alun lupaava rytmiikka katoaa tiivistyessään loppupuolta kohden. Isoja linjoja vedellessä moni sivujuonne jää kovin pintapuoliseksi.
Tärkeissä teemoissaan Teräsleidit on kuitenkin jämäkkä. Perheen sisäistä väkivaltaa puidaan tyylikkäin esimerkein. Menneisyydessä tekemättä jäänyt ja väärin valittu nousee vihdoin puheenaiheeksi. Pääteemojen käsittelyssä näkyy vahva naisen kädenjälki. Anarko-feministinen räiskyvyys ja kapinahenki välittyvät myös sukupolvia eteenpäin. Puumanaisten metsästysriitit käyvät myös hyvin selviksi — huvittavuuteen asti.
Uutisissa on juuri valiteltu kotimaisen elokuvan heikoimmasta eurovirrasta vuosikausiin. Suomalaisen elokuvamaun tuntien, voisi tässä olla ensimmäinen keino korjata balanssi. (VA)