Ei ai­ka men­nyt kos­kaan pa­laa ai­na­kaan jos on ky­se or­ro­ren ja gial­lon mes­ta­rin Da­ri Ar­gen­ton par­hais­ta töistä. To­ri­non ka­tu­ja pii­naa kau­nii­ta nai­sia kaap­paa­va ja kas­vo­ja run­te­le­va tak­si­kus­ki. Uh­re­ja ker­tyy, ja gial­lo­mai­ses­ta lap­suus­ko­ke­muk­ses­taan kär­sivä ko­mi­sa­rio (Ad­rien Bro­dy) al­kaa päästä mie­hen jäl­jil­le nuo­ren len­toe­mon avul­la.

Mur­ha­mie­hen ole­mus pal­jas­tuu pe­rin var­hai­ses­sa vai­hees­sa. Mut­ta lu­mous on sär­ky­nyt jo 1980-lu­vul­la Ar­gen­ton koh­dal­la.

B­ro­dy te­kee kak­sois­roo­lin. Toi­nen niistä näyttää ereh­dyttäväs­ti it­se oh­jaa­jal­ta, mut­ta li­ho­te­tul­ta ver­siol­ta.

Ar­gen­to on eh­dot­to­mas­ti gial­lo-la­ji­tyy­pin (sa­de­tak­ki, mus­tat hans­kat, viil­lel­lyt nai­set) toi­nen kes­kei­nen oh­jaa­ja, vaik­ka Ma­rio Ba­va aloit­ti tyy­lin. Vaa­tii ai­ka pal­jon pok­kaa ni­metä elo­ku­va ko­ko la­ji­tyy­pin mu­kaan, var­sin­kin kun se on näin sur­kea. Tus­kin tämä vetää uu­sia gen­re­fa­ne­ja Ba­van saa­ti Ar­gen­ton mes­ta­ri­teos­ten pa­riin. Mikä on har­mi.