Jär­ke­vinä ih­mi­sinä pidäm­me mar­si­lai­siin yh­tey­dessä ole­via hul­lui­na tai hui­ja­rei­na, em­mekä to­si­pai­kan tul­len ha­luai­si jou­tua Fit­zin ta­pai­sen psy­ko­lo­gin puos­ka­roi­mak­si. Hy­vik­si ha­vai­tuis­sa tv-sar­jois­sa huu­haa kui­ten­kin jak­saa viehättää.

Mut­ta mi­ten muo­toil­la me­nes­ty­neestä te­le­vi­sio­tuot­tees­ta it­senäi­nen, omil­la ja­loil­laan sei­so­va elo­ku­va? Ku­va­ruu­dus­sa kaa­va­mai­suus, sa­mo­jen pe­rus­ti­lan­tei­den tois­te­lu, on sar­jan eli­neh­to. Suu­rel­la kan­kaal­la sel­lai­nen ei toi­mi, kos­ka oi­keal­ta elo­ku­val­ta odo­te­taan yllä­tyk­siä, te­le­vi­siol­ta taas tut­tua tur­val­li­suut­ta, jo­ta sar­ja­muo­to it­sessään ruok­kii.

U­seim­mat sar­jois­ta teh­dyt elo­ku­vat ovat pet­ty­myk­siä, kos­ka nii­den pitäi­si tyy­dyttää kaik­ki. Ko­ti­kat­so­moi­den van­hat fa­nit ja asial­le vih­kiy­ty­neet frii­kit bon­gai­le­vat va­kio­kas­vo­ja ja tut­tu­ja viit­teitä, mut­ta puo­lel­le tu­li­si voit­taa myös ne, joil­le sisä­pii­rin vit­sit eivät au­kea.

Oi­keas­sa elo­ku­vas­sa ha­lu­taan koh­da­ta uu­si maail­ma ja uu­det ih­mi­set, ku­lu­nei­den ku­vioi­den pyö­rit­te­ly ei riitä.

Si­veää ero­tiik­kaa

Tv-sar­jan glo­ri­fioi­tu­na de lu­xe –­jak­so­na Ch­ris Car­te­rin luo­ma ja Rob Bow­ma­nin oh­jaa­ma X-Fi­les – Uh­ka tu­le­vai­suu­des­ta pal­ve­lee oi­kein hy­vin. Ai­na­kin al­ku­perältään pie­ni ja in­tii­mi jat­ko­ta­ri­na so­vel­tuu mu­ka­vas­ti suu­rem­piin­kin raa­mei­hin. Pa­ra­nor­maa­lien il­miöi­den pa­ra­noi­deis­ta tut­ki­jois­ta, Mul­de­ris­ta ja Scul­lystä, ei on­nek­si muo­va­ta toi­min­nal­li­sia su­per­san­ka­rei­ta.

Sym­paat­ti­nen Da­vid Duc­hov­ny ja Bar­ba­ra Sta­nwyc­kin mie­leen tuo­va ä­lykkään­vah­va Gil­lian An­der­son ovat har­vi­nai­sen ta­savä­ki­nen pa­ri. X-Fi­les ei toi­mi­si, jos jom­pi­kum­pi pyr­ki­si vä­ki­sin pääo­saan. Fox Mul­de­rin ja Da­na ”­Hy­my” Scul­lyn suh­de jat­kuu tah­rat­to­ma­na myös val­ko­kan­kaal­la. Kaik­ki lä­hen­ty­mi­set tor­pe­doi­daan

kat­so­jaa kiu­soi­tel­len, mut­ta päättäväi­ses­ti. Si­vey­destä ja kes­key­tyk­sistä hah­mo­jen vä­li­nen ero­tiik­ka saa tie­tys­ti vain voi­maa, ja sik­si Rob Bow­ma­nin oh­jaa­ma elo­ku­va­ver­sio on­kin ai­dos­ti ro­mant­ti­sem­pi kuin mo­net pal­jas­ta­vam­pia sän­ky­seik­kai­lu­ja vil­je­levät hit­ti­fil­mit. Scul­lyn pai­dan al­le ei pää­se tälläkään ker­taa kuin am­piai­nen.

Vir­keät vi­ruk­set

Gee­ni­siirrännäi­set, ul­koa­va­ruu­den vi­ruk­set ja ih­mis­ruu­mii­ta hau­to­mo­naan pitävät pik­ku­pi­rut ovat sit­ten sitä asiaan kuu­lu­vaa pa­kol­lis­ta sälää, jon­ka ympä­rillä FBI:n eri­koi­sa­gen­tit ah­ke­roi­vat. Haus­kuut­ta saa­daan tais­te­lu­pa­rin ta­va­ra­merk­kimäi­sestä il­meettö­myy­destä, men­neistä mar­si­lais­viih­teel­le py­hi­te­tyistä fil­mi­me­nes­tyk­sistä ja sa­la­liit­to­teo­rioi­den yliam­pu­vuu­des­ta.

X-Fi­les tar­joaa elo­ku­va­na jon­kin­lai­sen ko­ko­nais­se­li­tyk­sen tv-sar­jan jak­sois­sa esi­tel­lyil­le yk­sittäis­ta­pauk­sil­le. Vai­kut­ta­vam­pia ovat sil­ti ne muu­ta­mat osuu­det, jois­sa hil­lit­ty kä­sit­te­ly­ta­pa äi­tyy sel­lai­seen sähäk­kyy­teen, jo­ka on mah­dol­lis­ta vain teat­te­ri­fil­mil­le.

Lop­punäytök­sessä käydään maail­man lai­dal­la, jos­sa ufo ko­hoaa ja An­tark­tis va­joaa. Me­hiläis­ten esiin­mars­si sisältää hitch­coc­ki­lai­sia jän­ni­ty­se­le­ment­tejä ja he­li­kop­te­ri­hyökkäys mais­si­pel­los­sa on kuin suo­raan Vaa­ral­li­ses­ta ro­mans­sis­ta.

Ja sehän so­pii, kun X-Fi­le­sin ai­noa mie­leen jäävä si­vu­hen­kilö on tuos­sa fil­missä de­byyt­tinsä teh­nyt Mar­tin Lan­dau, vii­me vuo­si­na Woo­dy Al­le­nin ja Tim Bur­to­nin elo­ku­vis­sa uu­den tu­le­mi­sen ko­ke­nut ve­te­raa­ninäyt­te­lijä. (HB)