Kahvipöytäkeskusteluihin osallistuminen vaatii aamun sanomalehden tarkkaa selaamista.
Kahvipöytäkeskusteluihin osallistuminen vaatii aamun sanomalehden tarkkaa selaamista. Reilun vuosikymmenen ajan yksi aamupöytäkeskustelua ylläpitävistä voimista on ollut Fingerpori-nimeä kantava sarjakuvastrippi. Internetiä myöten käydään dialogia, kuka kulloisenkin stripin ymmärtää ja mitenkin tulkitsee.
Tämä elokuvakritiikki on kirjoitettu Fingerpori-neitseellisin käsin. Muutamaa vahinkosilmäystä ja väkisin kuultuja heittoja lukuun ottamatta, Fingerpori on tälle kirjoittajalle täysin vieras tapaus.
(Alla luettavissa oleva kritiikki on tietoisesti jätetty lyhyeksi. Pyrkimyksenä on unohtaa koettu kärsimys välittömästi.)
Pertti Jarlan kehittelemät hahmot rypevät suomalaisuuden hassunhauskassa ytimessä. Alkoholi virtaa, kaksimielinen huumori kukoistaa. Juonta ei ole, neljän päähenkilön irralliset episodit eivät liity toisiinsa mitenkään. Olemme jopa Pertti Pasasen satumaisten visioiden alapuolella. Täyspitkä elokuva ei tässäkään tilanteessa ole mitään muuta kuin väkinäisten repliikkien heikko liimapinta. Mikäli käsikirjoittajille on maksettu palkkaa, se on maksettu tekemättömästä työstä.
Mutta ääni kuuluu sekä kuva näkyy (valitettavasti) — ja suomalainen nauraa. (VA)