Tämä saattaa olla keski-ikäisen ruikutusta, mutta vaikuttaa siltä, että alalla kuin alalla on työn tarkkuus heikentynyt.
Tämä saattaa olla keski-ikäisen ruikutusta, mutta vaikuttaa siltä, että alalla kuin alalla on työn tarkkuus heikentynyt. Se mikä pysyy, on ammattimiesten ikävä asenne toisiaan kohtaan. Eipä niin pientä asiaa, josta ei kadehdittaisi ja josta ei paneteltaisi toista.
Tony Scott ottaa tämän lähtökohdakseen mainiossa rautatieaiheisessa trillerissään. Huolimatyon työmies ja pihi kapitalisti on paha yhdistelmä. Se johtaa raiteilla syöksyvään ohjukseen, joka uhkaa isoja kaupunkikeskuksia.
Ihmiset lähtevät huoletta autoilemaan, mutta lentämistä pelätään yleisesti. Ehkäpä olisi syytä pelätä, ennen kuin nousee junanvaunuun. Ainakin tämän elokuvan nähtyään. Muistiin nousee karannut juna Helsingin rautatieaseman sisällä. Tämäkin elokuva perustuu osin tositapahtumiin.
Kymmenistä miljoonista amerikkalaisista duunareista huolimatta Hollywood kuvaa hyvin vähän oikeaa työtä. Tästä valinnasta on nostettava toimintakonkari Tony Scottille hitsarinsuikkaa.
Hän pystyy jopa tapailemaan sitä, miksi työn huolellisuus ja ammattimiehen ylpeys ovat huvenneet. Se johtuu yleisestä arvostuksesta. Viime vuosina ei ole arvostettu peruspalkansaajaa, vaan kaikenmaailman tivolihommat myynnissä ja markkinoinnissa ovat olleet arvossaan. Typerää.
Kaiken huipuksi jenkkisentimentalisuus pidetään liki kurissa. Onneksi vain muutamassa kohtauksessa väkijoukko hurraa kuin urheilukilpailussa.
Keskitason kuva ja dynaaminen ääniraita. DVD jää auttamattoman rakeiseksi ja epäselväksi BD-version rinnalla. Ei ekstroja. (PS)