Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

The Ballad of Mott the Hoople

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 2010Kesto: 101 minuuttia
Julkaisija: StartKuva:
Anamorfinen 1.78
Ääniraita: Dolby Digital Stereo
  EAN: 5024545626292

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Start) ellei toisin mainita.

Elokuva

Ei lie­ne suo­ta­vaa ar­vos­tel­la jo­tain, mitä hy­pettää tai in­hoaa.

Ei lie­ne suo­ta­vaa ar­vos­tel­la jo­tain, mitä hy­pettää tai in­hoaa. Näin ol­len taus­tak­si pal­jas­tan, että The Who, Small Fa­ces, Mink De­Vil­le, New York Dolls, John­ny Thun­ders & The Heartb­rea­kers, Pi­ra­tes ja Mott the Hoop­le ovat mi­nul­le kaik­kein tär­keimmät rockbän­dit.
Var­sin­kin vii­mei­nen soi 1970-lu­vun lo­pul­la Ian Hun­te­rin ja Mick Ron­so­nin kul­ta­kau­den an­sios­ta hy­vin pal­jon le­vy­lau­ta­sel­la­ni. Bän­di te­ki sil­taa Jer­re Lee Lewi­sistä Dy­la­nin kaut­ta glam­roc­kiin ja lo­pul­ta pun­kiin.
Do­ku­ment­ti saa van­han fa­nin in­nos­tu­maan. Mott oli han­ka­la ka­te­go­ri­soi­da, jo­ten tämän elo­ku­van jäl­keen pää­tyy uu­teen roc­kin la­ji­tyyp­piin, jon­ka bän­di kek­si: Vau­de­vil­le Rock. Seu­raa­jia oli­vat ehkä Alex Har­vey, edellä mai­nit­tu Dolls, mo­net he­vibän­dit Iron Mai­de­nis­ta jo­pa AC/DC:­hin, mut­ta jäl­kimmäi­set vain la­vas­hown­sa an­sios­ta.
Sii­hen näh­den kuin­ka ra­jua elämää bän­di viet­ti ja var­sin­kin soo­lo­ki­ta­ris­tit vaih­tui­vat, Mott säi­lyi ehkäpä kil­pai­li­joi­taan ter­veimpänä. Har­va klas­si­kobän­di pys­tyy esiin­tymään 40 vuo­den ku­lut­tua ha­joa­mi­ses­taan al­ku­peräis­ko­koon­pa­nos­saan. Lau­la­ja ja keu­lah­mo Ian Hun­ter esiin­tyi vii­mek­si Suo­mes­sa, Kult­tuu­ri­ta­lol­la, keväällä 2010, eikä kah­dek­saa­kym­mentä käyvä mies juu­ri van­huk­sel­ta vai­kut­ta­nut. Mies sentään sai kuu­lun her­mo­ro­mah­duk­sen­sa jo 1974!
Do­ku­ment­ti an­sioi­tuu esi­tel­lessään tuot­ta­ja Guy Ste­ven­sin tär­keän vai­ku­tuk­sen ai­kan­sa mu­siik­kiin. Freen esi­koi­sen ja Clas­hin Lon­don Cal­lin­gin vä­lissä roc­kin hul­lu tai­ku­ri vai­kut­ti en­nen kaik­kea Mott the Hoop­len taus­tal­la. Mies kek­si bän­dil­le ou­don ni­men Wil­lard Ma­nu­sin sa­man­ni­mi­sestä ro­maa­nis­ta. Se ker­too Nor­man Mott –­ni­mi­sestä häi­riköstä, jo­ka liit­tyy friik­ki­sir­kuk­seen pa­koil­les­saan Viet­na­min keik­kaa. Hoop­le rim­mai­si suo­mek­si vaik­ka­pa hoo­po­na.

Kuva, ääni & ekstrat

Dokumentti toimii dokumenttitason kuvalla ja äänellä. Lopulta ei oikeastaan haittaa edes se, ettei mukana ole 5.1-miksausta. Vanha kunnon stereo luo oikeaa ajankuvaa. Levyllä ei ole tekstitystä. Ekstroihin on tallennettu 70 minuutin dokumenttikooste, josta pieni osa on yhtyeen vuoden 2009 Hammersmithin konsertista. Lisäksi mukana on 12-sivuinen Morrisseyn kirjoittama triviavihko ja viisi hienoa postikorttia. R0-levy. (PS)
08/01/2012

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy