Loma on piirtynyt suomalaiseen tajuntaan.
Loma on piirtynyt suomalaiseen tajuntaan. On harmi, ettei DVD sisällä käännöstä englanniksi, sillä tämä kävisi suomalaisuuden pikakurssista. Tarkemmin sanottuna kurssista sellaisesta suomalaisuudesta jota ei enää ole.
Jos tämä tehtäisiin nyt, osanottajat eivät tuntuisi enää niin rehellisiltä, naiiveilta tai vaatimattomilta. Nyt kuvattaisiin kiipijöitä, etuilijoita ja kurkoilijoita.
Kreikkalaisuus on myös muuttunut. Matkailun pioneeriaikoina ihmeteltiin, kuinka rehellisiä ihmiset ovat. Tipahtanut lompakko tuotiin vaivaa nähden hotelliin. Olen tämän itsekin kokenut kymmeniä vuosia sitten Rodoksella, missä elokuva kuvattiin.
Levyn julkaisu osuu mojovaan aikaan. Jukka Sipilän roolihahmo puhuu Kreikan ja demokratian rappiosta niin, että se voitaisiin sanoa juuri tässä ja nyt.
Loma on kuvaus erilaisista ihmisistä, jotka saapuvat lomalle paetakseen jotakin. Päähenkilö vetäytyy kauaksi karille menneestä avioliitostaan ainakin alitajunnassa. Se on tragedia, mutta komediaa puolestaan se, että Insbruckin olympialaisten sijaan hän joutuu naispaikalla Välimerelle. Ei ole oikeita vaatteita, täyshoidon takia edes kunnolla rahaa. Nälkä kurnii, joten runoja sentään syntyy.
Elokuva on yhdistelmä tatimaista hulluttelua, mannilaista pakkomielteenomaisuutta ja romanttista komediaa. Jarva hoitaa monta tyylilajia kerralla.
Savolaisvitsi lopussa kruunaa koko komeuden ja kertoo, ettei kaikki ole aina sitä miltä se näyttää. Lopulta ei oikein mikään pidä alkuperäisen mielikuvansa mukaisesti paikkaansa.
Kuvan ja äänen tarkkuus muistuttaa VHS-ajoista. Ei ekstroja. (PS)