Mitä jos hil­jai­suu­den rik­ko­jaa odot­tai­si to­ru­van sor­men ja hys­syt­te­levän kir­jas­totä­din si­jaan mur­han­hi­moi­nen ava­ruu­so­lio? Tästä ase­tel­mas­ta kum­puaa avio­pa­ri John Kra­sins­kin ja Emi­ly Blun­tin maail­maan luot­saa­ma A Quiet Pla­ce -t­ri­lo­gia, jo­ka tässä saa esinäytök­sensä.

Saa­gan syn­ty­ta­ri­na ku­vit­taa an­siok­kaas­ti me­lui­san New Yor­kin muut­tu­mis­ta me­lui­sas­ta met­ro­po­lis­ta aa­ve­kau­pun­gik­si. Ka­ko­fo­nia vaih­tuu mean­de­roi­vak­si vael­luk­sek­si lä­pi mu­re­ne­van kau­pun­gin, jos­sa rot­tien si­jaan jöö­tiä pitävät pian hämähäk­kimäi­set ava­ruu­so­liot. Ta­ri­nal­la ei juu­ri ole suu­rem­paa mo­ti­vaa­tio­ta tai päämäärää kuin sel­viy­ty­mi­nen, mut­ta siinä ee­pos on­nis­tuu. Ase­tel­mal­taan kieh­to­va jännä­ri li­puu vä­hi­tel­len utui­sek­si sci­fik­si, jon­ka miljöö on kou­kut­ta­va ja as­kel­lus pal­kit­se­va vaik­ka ko­ko­nai­suus on jat­ku­vas­ti yh­den har­ha-as­ke­leen päässä kli­seestä.

Maail­mal­la elo­ku­va on saa­nut lä­hes yk­si­no­maan ylistä­viä lau­sun­to­ja.