Komea tositarina NASA:n varjoissa kovaa päivää paiskineista mustista naisista, joita rotuerotteluun tottunut 60-luvun alun yhteiskunta ei juuri noteerannut.
Komea tositarina NASA:n varjoissa kovaa päivää paiskineista mustista naisista, joita rotuerotteluun tottunut 60-luvun alun yhteiskunta ei juuri noteerannut. Matemaatikkoina ja lopulta myös tietokoneen operaattoreina toimineiden naisten panos oli kuitenkin merkittävä, ellei suorastaan ratkaiseva, avaruusohjelman pyristellessä epäonnistuneista kokeista kohti John Glennin avaruuslentoa.
Lämminhenkinen draama luo upeasti elävän siivun periodielämää historiallisten tapahtumien alla. Kolmen naisen, Katherine Goblen (Taraji P. Henson), Dororthy Vaughanin (Octavia Spencer) ja Mary Jacksonin (Janelle Monae), kautta tapahtumia avaava elokuva vakuuttaa niin draamana kuin puolivakavana historiankirjoituksena. Elokuvan sanoma on sekin vastaansanomattoman inspiroiva opetus työnteon ja periksiantamattomuuden palkitsemisesta.
Elokuva perustuu Margot Lee Shetterlyn samannimiseen kirjaan, joka puolestaan perustui tositarinaan. Elokuvassa tapahtumia on luonnollisesti tiivistetty ja hahmoja yhdistetty, samalla joitakin rotusyrjinnän elementtejä korostaen. Todellisuudessa mm. Dororthy Vaughan oli ylennetty esimeheksi jo 1949, Mary Jackson ei joutunut hakemaan opiskelulupaa tuomioistuimelta ja Katherine Goble käytti alusta asti omalla luvallaan valkoisten wc-tiloja eikä juossut päivittäin kampuksen toiselle puolen vessaan kuten elokuva esittää. Elokuvan drammaattisimpiin kohtauksiin kuuluvat wc-kyltin rikkominen ja Katherinen pääsy valvomoon lopussa ovat nekin käsikirjoittajien lisäyksiä.
Historiallisista vapauksista huolimatta tarinan henki tuntuu olevan hyvin totuudenmukainen ja kokonaisuus toimii komeasti myös draaman keinoin. Elokuvaa on kritisoitu valkoisen miehen, Kevin Costnerin, nostamisesta mustan naiskolmikon pelastajaksi, mutta tämä kritiikki tuntuu kovin värittyneeltä ja perusteettomalta. Kirjailija itse tuntuu pitävän lopputulosta onnistuneena, ja harmittelee ainoastaan hieman saavutusten keskittymistä kolmen naisen harteille kun todellisuudessa kyse oli ennemminkin 300 ihmisen työn tuloksesta.
Filmimäinen kuva näyttää rakeensa, mutta pitää väritoiston vivahteikkaana ja yksityiskohdat vakaina. Erottelukyvyssä ei kolkutella formaatin rajoja eikä periodipesty väritoisto tunnu suuresti hyötyvän HDR-väritoistosta, mutta jälki on kaikin puolin näyttävää ja kaunista. Puhtaasti soljuva ääniraita.
Ekstroissa ohjaajan ja pääosan Taraji P. Hensonin kommenttiraita (myös 4K-levyllä). Boksista löytyy myös elokuvan HD-versio omalta levyltään. HD-version ekstroissa lisäksi myös moniosainen making of, poistettuja kohtauksia ja kooste kuvauksista. (IJ)