“Et sinä mitään kui­ten­kaan ymmärrä... et mitään tu­le nä­kemään, jos et it­se ole asioi­den kes­ki­pis­te.”

Sa­la­ma on ra­ju kir­jai­li­ja. En­sik­si hän ta­hal­laan är­syttää pa­ta­van­hoil­li­set ja kir­kol­li­set pii­rit Ju­han­nus­tans­sit-ro­maa­nil­laan, mut­ta ei mal­ta muu­ta­man vuo­den vii­vellä ol­la te­kemättä pesäe­roa hä­nel­le lä­hei­seen ai­he­pii­riin, pu­nai­sen Tam­pe­reen kat­ke­ruu­teen ja kom­mu­nis­ti­sen he­ge­mo­nian val­heel­li­suu­teen, vieläpä ai­ka­na, jol­loin tais­to­lai­nen sta­li­nis­mi sai jär­kevät­kin ih­mi­set hu­rah­ta­maan jou­kol­la.

Han­nu Sa­la­man ro­maa­ni on kan­sainvä­listä ta­soa ole­va klas­sik­ko, jo­ka poh­tii aat­tei­den, so­dan ja vas­ta­rin­ta­toi­min­nan mo­raa­lia. Se on yk­si par­hai­ta juu­das-ku­vauk­sia kir­jal­li­suus­his­to­rias­sa. Ku­ka muu oli­si us­kal­ta­nut ky­see­na­lais­taa suo­ma­lais­taus­tais­ten de­sant­tien san­ka­ruu­den ja an­taa tun­nus­tus­ta ka­val­ta­jal­le vain pa­ri-kol­me­kym­mentä vuot­ta so­dan jäl­keen. Ei ku­kaan muu va­sem­mis­to­lai­nen saa­ti kom­mu­nis­ti.

Näin ko­vaa taus­taa vas­taan en odot­ta­nut kum­moi­sia uu­del­ta kak­sio­sai­sel­ta te­le­vi­siod­raa­mal­ta. Toi­sin kä­vi. Ko­vin vah­vaa Tam­pe­reen mur­ret­ta ei to­ki kuul­la, vaik­ka man­se­lais­voi­min tämä on teh­ty. Haus­kan Tai­vaan tu­let ¬–­te­le­vi­sio­sar­jan näyt­te­lijä­kaar­tis­ta pääo­sin koot­tu ryhmä sel­viy­tyy tehtävästään us­kot­ta­vas­ti ja hy­vin. Oh­jaa­ja puo­les­taan osaa hy­vin yh­distää ro­maa­nin mo­net ta­sot, minkä ta­kia pie­net köm­pe­lyy­det an­taa an­teek­si.

Tämä ta­ri­na on Suo­men his­to­riaa, aa­te­his­to­riaa, hen­kilö­koh­tais­ta kol­lek­tii­vis­ta ko­ke­mus­ta, trian­ge­lid­raa­maa ja osal­taan myös sa­la­po­lii­si­ro­maa­nia. Vii­mei­nen ta­so se­littää kir­jan hie­non ni­men.