Räävä­sui­sel­la bra­va­dol­la pe­laa­va jat­ko-o­sa saat­taa — muu­ta­man mut­kan jäl­keen — yh­teen Dead­poo­lin (Ryan Rey­nolds) ja Wol­ve­ri­nen (Hugh Jack­man). Juo­ni on yhtä oleel­li­nen kuin te­ko­syy baa­ri-il­taan ja läppä sank­kaa kuin juot­to­lan at­mosfää­ri en­nen tu­pa­koin­nin kiel­toai­kaa. Ta­pah­tu­mien pöhköys ve­toaa ja tu­ri­noi­den pöyh­keys on ko­ko­lail­la val­loit­ta­vaa, mut­ta elo­ku­va­na tämä on yhtä ehyt kuin kol­me jal­kaa me­nettä­nyt soh­vapöytä.

Me­ta­ta­son kans­sa flirt­tai­le­va ja mul­ti­ver­sui­min ka­tuo­jia mit­tai­le­va ta­ri­na tun­tuu lo­pul­ta kaik­kien su­per­san­ka­rimättö­jen jäl­keen fik­sul­ta. Luu­se­ri­hu­kas­ta tu­lee tässä pa­kon edessä san­ka­ri kos­ka mikään muu ei riittäi­si täl­le uni­ver­su­mil­le. Me­no on ehkä mean­de­roi­vaa, mut­ta ta­ri­nan uo­mat eivät ai­na­kaan ole niitä tyy­pil­li­sim­piä. Ei tämä to­ki kriit­tistä tar­kas­te­lua kestä, mut­ta po­jat ovat löytä­neet le­lu­laa­ti­kol­le eikä heillä ole mitään kii­rettä ko­tiin syömään.