Taiteilijaa maailma rakastaa, mutta aika usein imperfektissä.
Taiteilijaa maailma rakastaa, mutta aika usein imperfektissä. Tällaisesta taiteilijakohtalosta merkittävin kuuluu ekspressionismin esikuvalle Vincent van Goghille.
Paremmin musikaaleistaan tunnettu Vincente Minnelli ohjasi Kirk Douglasia van Goghina ja Anthony Quinnia Paul Gauguinina taiteilijaelämää kuvaavan genren eittämättömässä klassikossa.
Sen toteutuksessa käytettiin loppujen lopuksi enemmän Gauguinin teesiä, jonka mukaan tunnelma on tärkein. Taiteilijaelämän vastakohtaisuudet kuvataan hillitysti, mutta elokuva vetoaa tunteisiin ilman sentimentalismia.
Elokuva perustui aikansa sensaatioon, Irving Stonen romaaniin. Realismiin pyrittiin, vaikka taiteilijanvapautta käytettiin yhdistämällä päähenkilön itsemurha dramaattiseen maalaukseen Vehnäpelto ja variksia. Todellisuudessa Van Gogh maalasi kyseisen taulun jälkeen vielä monta työtä.
Hyvin laaja kuva kohisee hillitysti ja värit näyttävät laimeilta. Tämä saattaa olla tehokeinokin, sillä aidoista van Goghin maalauksista kuvatut otokset hehkuvat lämpimissä väreissä. Alkuperäinen monoraita on koodattu hillitysti 5.1:ksi, eikä suunnattuja efektejä tai matalaa bassoa kuulla. Ekstroissa historioitsija Drew Casperin kommenttiraita ja traileri. (PS)