Jokin raja on Peter Jacksoninkin haukkumisessa, jouduin sanoman tyttärelleni.
Jokin raja on Peter Jacksoninkin haukkumisessa, jouduin sanoman tyttärelleni. Hobitin kolmasosa on nimittäin aika hyvä suoritus. Näin on varsinkin silloin, kun sen katsoo pidennettynä versiona.
Uutta ja lisättyä on kaikkiaan 20 kohtausessa. Kokonaisuuden painoarvoa kohottaa eniten Dol Guldurin dramaattinen kohtaaminen, jossa Gandalf, Galadriel, Saruman ja Elrond tapaavat ensiksi sormusaaveet ja sitten itsensä Sauronin. Mukana on myös kuusi ennen näkemätöntä, kokonaan teatteriversiosta poisleikattua kohtausta. Näin saadaan 20 minuuttia lisää.
Täysin uusista kohtauksista mieleenpainuvimmat ovat seuraavat: Galadriel pelastaa Gandalfin mestaukselta, peikot tuhoavat kääpiöiden sotavaunut, haltiakuninkaan hirvi seivästää örkkirivin ja Bofur ohjaa peikkoa.
Tämän todettuani: toki edelleen petyin kokonaisuutena trilogiaan, vaikka viimeinen osa nostaa tasoa. Se ennen kaikkea osoittaa oikeaa tunnelmaa, eikä tietokonepelaaminen tule joka toisessa kohtauksessa mieleen.
Lasten satukirjana aikoinaan ilmestynyt Hobitti (tai ensimmäisen suommennoksen mukaisesti Lohikäärmevuori) ei suinkaan tarjonnut tarpeeksi painokasta sisältöä kolmen pitkän elokuvan tarpeisiin. Ja kun ei tarjonnut, on pitänyt lisätä. Tässä työssä on sitten onnistuttu kaksijakoisesti.
Hyviä puolia kolmannessa osassa on aiemmin ihmeen verettömän Thorin Tammikilven (Richard Armitage) hienoinen piristyminen. Edelleen kaikkein vaikein onnistuu: Smaug oli jo aiemmin hyvin toteutettu, ja kääpiöjoukon persoonat erottuvat hyvin toisistaan.
Dol Guldurin kohtaus on luultavasti Jacksonin käsikirjoitustiimin ainoa onnistunut Tolkien-lisäys kautta aikojen. Itse kirjassa vain mainitaan, että Gandalf lähti etelään. Aivan omiaan ei tosin pistellä, sillä keskeneräisiksi jääneissä kirjoissaan Tolkien selostaa tapahtumien kulkua, joka vaikutti paljon Sormusten herran asetelmiin.
Örkit eivät näissä karkeloissa ole tehneet Sormusten herra -trilogiaan verrattaessa juurikaan myönteistä vaikutusta. Eikä heidän vastapainonsa, imelä romantiikka ja päälleliimattu, antirasistinen, suvaitsevaisuuden symboliikka.
Laadukas kuva ja ääniraita kuten on Jacksonin kuudessa Tolkien-elokuvassa totuttu. Kolmella levyllä. Ekstroihin on tallennettu peräti 605 min. dokumentit ja trailerit (7 min.). Kuvaussessioista välittyy tekemisen iloa, ja katsojakin saa naurahdella aika ajoin. (PS)