Ta­ri­na harp­paa vuo­den 1991 Los An­ge­le­siin, missä en­nus­tus on käymässä to­teen ja api­nat siir­tymässä so­ta­ja­lal­le. Sir­kuk­sen suo­jis­sa ly­myil­lyt ih­me­lap­si Cea­sar jou­tuu ta­pah­tu­mien kes­kiöön.

1970-lu­vun ro­tu­mel­la­kois­ta kim­mo­ket­ta ot­ta­va elo­ku­va käyn­nis­tyy sir­kus­ti­rehtöö­ri Ri­car­do Mon­tal­ba­nin juon­ta­ma­na nar­raa­tio­na men­nei­den vuo­sien epä­koh­dis­ta, joil­ta erä­maa­vuo­det ovat hä­nen suo­jat­tiaan var­jel­leet. Ti­deos­ta­mat­to­ma­na ta­voit­tee­na tun­tuu ole­van pa­laut­taa edel­li­sen elo­ku­van api­na­pa­ris­kun­nan poi­ka ta­kai­sin näyttämöl­le, jon­ka kut­su­muk­sen tämä pian kuu­lee­kin. Peh­meä­pu­hei­ses­ta api­nas­ta keh­key­tyy kieh­to­vas­ti so­tai­sa go­ril­la, jo­ka mais­taa pian ve­ren suus­saan. Ku­vaus on ny­ky­mit­taa­puul­la kat­sot­tu­na peh­meää, ja tul­kin­nat pai­koin kar­keakä­ti­siä, mut­ta tai­pa­le on kiin­nos­ta­va.

Le­vyltä löy­tyy sekä al­ku­peräi­nen teat­te­ri­ver­sio, että 41 se­kun­tia pi­dem­pi ver­sio. Ero on suu­rem­pi kuin se­kun­timäärä an­tai­si ymmärtää, sillä stu­dio pää­tyi ai­koi­naan koey­leisön reak­tion poh­jal­ta vä­hentämään ver­ta ja mik­saa­maan lop­pu­koh­tauk­sen peh­meämmäk­si. Pi­den­net­ty ver­sio edus­taa siis pa­luu­ta syn­kem­mil­le juu­ril­le, kun taas teat­te­ri­ver­sion jäl­kikä­si­tel­ty lop­pu tun­tuu ko­vin köm­pelöltä.