Da­vid Lind­say-A­bai­ren pal­kit­tuun näy­telmään pe­rus­tu­va Rab­bit Ho­le sai osak­seen suur­ta nä­ky­vyyttä Ni­co­le Kid­ma­nin Os­car- ja Gol­den Glo­be -eh­dok­kuuk­sien muo­dos­sa. Kid­ma­nin roo­li epä­ta­sa­pai­noi­se­na lap­sen­sa me­nettä­neenä Bec­ca­na on kuin kir­joi­tet­tu pal­kin­to­kaa­pin täyttä­mistä var­ten.

O­man lap­sen me­nettä­mi­sen ol­les­sa odot­ta­ma­ton­ta tus­kaa, suu­rin­ta su­ruis­ta, ku­vas­tuu kai­puu yli­lyön­teinä ko­ko elämässä. Jo­pa sillä ta­sol­la, että ympäröivä maail­ma ei enää ky­ke­ne elämään Bec­can tah­dis­sa. Avio­mie­hen ajoit­tai­nen ky­ky sul­kea sisäi­nen ki­pu ulos saat­taa tun­tua kyl­myy­deltä, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa Aa­ron Eck­har­tin kei­not pa­han ulo­sa­ja­mi­seen ovat vain toi­sen­lai­set. Dian­ne Wies­tin esittämä lem­peä äi­ti osoit­taa kris­til­li­sen taus­tan­sa useis­sa muo­dois­sa. Tun­teen ta­sol­la haas­ta­va elo­ku­va on suu­ren luo­kan jenk­ki­tuo­tan­nok­si poik­keuk­sel­li­sen ras­kas.